Ajattelin seuravaksi tässä avata kirjan pääpiirteitä, joten spoilereita tulossa. :D Siitä huolimatta, vaikka satutkin lukemaan tästä nämä spoilerit, suosittelen kuitenkin lukemaan kirjan ihan itse, sillä se tarjoaa paljon tarkemmin avattuina nämä asiat sekä paljon muuta, mitä en tänne ole ollenkaan kirjoittanut. Asiaa on paljon, joten mennään osa kerrallaan. Tässä postauksessa on vuorossa kasvillisuus ja puusto.
Kirja lähtee liikkeelle käymällä ensin lävitse maapallon ilmastohistoriaa ja nykyistä ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä, jotta aiheesta tietämätönkin pääsee hyvin "jyvälle", ennen kuin pureutuu itse asiaan.
Ensimmäisenä otetaan käsittelyyn kasvillisuuden ja puuston muutokset.
Koska kasvukausi on jo pidentynyt ja jatkaa pidentymistä entisestään, aiheuttaa se luonnollisesti muutosta lajistossamme. Kasvukausi on pidentynyt ja jatkaa pidentymistä molemmista päistä, mutta oleellisempaa on sen pidentyminen alkupäästä, sillä silloin on valoa tarpeeksi kasveille, toisin kuin syksyllä. Lisäksi ilmakehän kohonnut ja edelleen kohoava hiilidioksidipitoisuus antaa lisäpotkua kasveille, toimien kuin lannoitteena, voimistaen kasvien fotosynteesiä (vain tiettyyn pisteeseen asti tosin).
Kirjan mukaan ilmastovyöhykkeiden ennustetaan siirtyvän vähintään 500km pohjoisempaan vuoteen 2100 mennessä. Aika iso muutos, kun miettii, että Kuopiosta Rovaniemelle on matkaa n. 490km. Valitettavasti tämä ei mene kuitenkaan ihan näin kivuttomasti, että yks kaks Rovaniemellä luonto muuttuu samanlaiseksi kuin Kuopiossa. Harmillisesti tämä ilmaston lämpenemisen etenemisvauhti on niin kova, että kaikki kasvit eivät yksinkertaisesti pysy perässä, sillä tämä nopeus ylittää niiden luontaisen leviämisvauhdin. Tässä kilpailussa lämpenemistä vastaan siis pärjäävätkin ne kasvit, jotka pystyvät leviämään nopeasti.Aggressiivisten vieraslajien kuten komealupiinin, jättipalsamin ja kurtturuusun ennustetaan menestyvän tässä kilpailussa.
Sen sijaan varvikot ovat vaarassa. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu ja nopeutuva ravinteiden kierto kiihdyttää puiden kasvua, jolloin ne varjostavat kenttäkerroksen kasveja, jolloin esimerkiksi mustikka ja puolukka eivät enää jaksa marjoa. Myös paikoin maitohorsma ja heinät uhkaavat tukahduttaa varvikon alleen.
Mustikkaa koskee vielä yksi ilmastonmuutoksen aiheuttava ongelma, nimittäin liian aikainen kukkiminen. Lämmin kevät saa mustikan kukkimaan aiemmin, mutta vaarana on halla ja yöpakkaset, jotka ovat keväällä yleisiä. Varsinkin avoimilla ja alavilla kasvupaikoilla kylmyys voi palelluttaa mustikan herkät kukat. Tulevaisuudessa voi olla, että hyviä mustikkavuosia on entistä harvemmin.
Mänty tulee pärjäämään hyvin, sillä se on puistamme ekologisesti joustavin. Se sietää hyvin kylmyyttä, märkää, kuivuutta, happamuutta ja ravinteiden niukkuutta. Männyn kasvu tulee kiihtymään varsinkin Pohjois-Suomessa, jopa kaksinkertaiseksi nykyisestä vuosisadan loppuun mennessä. Tähän tosin vaikuttaa suuresti se, että Pohjois-Suomessa on paljon nuoria mäntyvaltaisia kasvatusmetsiä. Mänty alkaa myös kiivetä ylös tuntureille, joten tämä vaikuttaa paljon tunturi alueiden maiseman avaruuteen nostamalla puurajaa.
Sen sijaan kuusi ei pärjää niin hyvin kuin mänty. Etelä-Suomessa kuusen kasvu heikkenee merkittävästi. Vuosisadan loppuun mennessä kuusi saattaa kadota paikoin kokonaan maan eteläisimmistä osista. Pohjois-Suomessa kasvu saattaa paikoin parantua, mutta alkaa sitten vähenemään enemmälti vuosisadan loppupuolella.
Lehtipuille ja pensaille on sen sijaan tiedossa hyvät ajat. Koivun kasvu tulee lisääntymään koko maassa ja Etelä-Suomessa se jopa syrjäyttää kuusen. Pohjois-Suomessakin tuntureiden haapapensaikot tulevat kasvamaan voimakkaasti. Etelä-Suomessa maiseman pusikoituminen tulee jatkumaan.
Moni varmaan jo miettiikin, että onkohan meille tulossa uusia puulajeja ilmastonmuutoksen myötä? Näillä näkymin ei ole tulossa. Vaikka ilmasto sen sallisikin, eivät eteläisemmät puulajit tule toimeen meidän pitkän päivän valoilmastossa.
Lisäksi kun lehtipuiden, ruohojen ja heinien kasvu lisääntyy, lisääntyy myös allergisoivan siitepölyn määrä ja kun kasvukausi pitenee, myös siitepölylle altistumisaika pitenee. Tämä siis vaikuttaa suoranaisesti ihmisten terveyteen.
Ilmaston lämpeneminen parantaa puiden tuhohyönteisten lisääntymistä sekä mahdollistaa uusien tuholaislajien saapumisen Suomeen. Männyllä on jo monta tuholaista, mutta ilmastonlämpenemisen myötä niiden kannat vain lisääntyvät sekä joukkoon voi saapua uusiakin tuholaisia kuten pelätty mäntyankeroinen. Tuholaisten aiheuttamat metsätuhot verottavat osan metsän kasvun lisääntymisestä.
Sen lisäksi, että ilmakehän kohonnut hiilidioksidi pitoisuus ja pidentynyt kasvukausi antavat puille paremmat eväät kasvuun, se antaa myös puille mahdollisuuden tuhohyönteisten tehokkaampaan torjuntaan.
Muutokset metsien puulajeissa vaikuttavat tietenkin puiden kanssa symbioosissa eläviin sienilajeihin. Koivun lisääntymisen myötä myös voidaan saada entistä runsaampia kantarelli satoja. Myös männyn lisääntymisen myötä männynherkkutattia pitäisi löytyä enemmän. Sen sijaan kuusen kumppanina tunnettu herkkutatti voi vähentyä.
Kirja on kirjoitettu vuonna 2011, joten kaikki siinä esiintyvät tiedot ei välttämättä enää pidä paikkansa ja eivät ole ns. uusinta uutta. Jokainen on itse vastuussa päivitetyn tiedon hankkimisesta :D
Seuraavassa postauksessa on vuorossa eläimet muuttuvassa ilmastossa, joten jääkäähän seurailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti