Ilmastonmuutos lähiluonnossamme: vesistö

Luin Arto Marjakankaan kirjan nimeltä Ilmastonmuutos lähiluonnossamme (2011). Kirjassa avattiin mielestäni todella konkreettisesti se, miten ilmastonmuutos muuttaa meidän lähiluontoa. Miltä näyttää metsät tulevaisuudessa? Entä mitä eläinlajeja täällä on? Mitä tapahtuu vesistöille ja niiden lajistolle?

Ajattelin seuravaksi tässä avata kirjan pääpiirteitä, joten spoilereita tulossa. :D Siitä huolimatta, vaikka satutkin lukemaan tästä nämä spoilerit, suosittelen kuitenkin lukemaan kirjan ihan itse, sillä se tarjoaa paljon tarkemmin avattuina nämä asiat sekä paljon muuta, mitä en tänne ole ollenkaan kirjoittanut. Asiaa on paljon, joten mennään osa kerrallaan. Tässä postauksessa on vuorossa vesistö. Tämä on sarjan viimeinen postaus.

(Tässä linkit aiempiin osiin: kasvillisuus ja puusto, eläimet ja hyönteiset)

Talvien leudontumisen takia huomattava osuus talvisateista tulee vetenä ja lumen määrä vähenee. Talvitulvat tulevat siis lisääntymään, mutta kevättulvat vähenemään. Talvien vesisateet voivatkin siis nostattaa tulvia erityisesti isoissa järvissä kuten Saimalla, Päijänteellä ja Näsijärvellä.

Kevättulvien ennustetaan aluksi lisääntyvät ja voimistuvan Pohjois-Suomessa, mutta sitten vähenevän kuten muuallakin Suomessa.

Jääpeiteajat lyhenevät entisestään ja jäät sulavat keväällä entistä aiemmin Keski- ja Etelä-Suomesta. Myös jääolot muuttuvat epävakaammiksi, jolloin eteläisessä Suomessa jäillä liikkuminen talvisin voi käydä mahdottomaksi.

Jäättömien jokien alijäähtynyt vesi voi hyytyä yllättäviä talvitulvia aiheuttaviksi suppopadoiksi eli hyydepadoiksi.

Yksi ilmastonmuutoksen merkittävimmistä seurauksista on äärevien sääilmiöiden yleistyminen. Tämä tietenkin vaikuttaa myös vesistöihin.
Kovista kaatosateista voi kehittyä rankkasadetulvia, jotka huuhtovat mukanansa vesistöihin kiintoainetta, ravinteita ja haitallisia yhdisteitä maaperästä. Tulvavesien mukaan voi joutua myös ulosteperäisiä bakteereja, jotka voivat pilata talousveden.
Vastapuolena sen sijaan loppukesään ajoittuvien kuivien kausien takia pohjaveden pinta voi laskea hälyyttävän matalalle.

Suurissa järvissä on keväällä ja syksyisin veden täyskierto, johon vaikuttaa oleellisesti veden lämpötila. Kesällä ja talvella vesi on kerrostuneista. Kun kesällä ilman lämpötila nousee, myös veden pintakerroksien lämpötila nousee. Tällöin harppauskerros väkisinkin muodostuu syvemmälle, jolloin kylmän alusveden tilavuus vähenee. Rehevissä järvissä tämä voi johtaa happikatoon alusvesissä. Koska veden syystäyskierto venyy myöhemmälle syksyyn, kesän kerrostuneisuuden kausi venyy pidemmäksi ja pahentaa happikatoa entisestään.

Lämpö, tyyni sää ja veden ravinteikkuus edistää sinilevien kasvua, joten sinileväesiintymät tulevat yleistymään. Noin puolet sinileväesiintymistä on myrkyllisiä. Sinileväpitoisessa vedessä ei tulisi uida, eikä myöskään juoda sitä. Yllättäen, kuitenkin voimakkain altistuminen tapahtuu hengitysteitse, joten älä missään nimessä käytä sinileväpitoista vettä löylyvetenä!
Myrkyt voivat sairastuttaa ja pahimmassa tapauksessa myös tappaa eläimiä. Sekä luonnonvaraisia eläimiä, että lemmikkejä, joten huolehdi, ettei lemmikkisi juo sinileväpitoista vettä.

Ilmastonmuutoksen myöten ilman nouseva hiilidioksidi pitoisuus, kasvukauden pidentyminen sekä lämpösumman lisääntyminen edesauttavat suurien ranta- ja vesikasvien kasvua, kuten järvikorten, järvikaislan, ratamosarpion ja kanadanvesiruton. Näin ollen rantojen ja järvien umpeenkasvu kiihtyy.

Veden lämpötilalla on suuri vaikutus kalojen lisääntymiseen, kasvuun ja sitä kautta eri lajien runsauteen ja levinneisyyteen. Kalanpoikaset tulevat hyötymään lämpimistä kesistä, mutta osa täysikasvuisista kaloista tulee kärsimään lämpimistä kesistä. Erityisesti järvien aikuiset lohikalat tulevat olemaan vaikeuksissa, sillä pintavesien lämpötila käy lohikaloille sietämättömän korkeaksi, kun taas niiden optimiympäristöä edustavan kylmän veden tilavuus vähenee. Tämän johdosta maan etelä- ja keskiosissa alueen lohikalakannat vähenevät ja tulevat kokonaan häviämään alueen matalista järvistä.
Särkikalat sen sijaan suosivat lämmintä vettä, joten ne tulevat hyötymään ilmastonmuutoksesta. Särjen kohdalla voidaan myös puhua asennemuutoksesta, sillä nykyäänhän särkeä pidetään arvottomana roskakalana. Särki on oikein laitettuna hyvää ja kelpaa aivan mainiosti syötäväksi. Tämän kirjassa mainitun asennemuutoksen alkamisen merkkejä olen huomannut kaupoissa, josta saa erilaisia särkituotteita, kuten esimerkiksi säilykehyllyltä löytyvä Järki särki.

Ahvenkaloihin kuuluva kuha tulee hyötymään ilmastonlämpenemisestä, sillä sen alin stressilämpötilan on 32 astetta, kun taas lohikaloihin kuuluvalla järvitaimenella se on vain 19 astetta.



Kirja on kirjoitettu vuonna 2011, joten kaikki siinä esiintyvät tiedot ei välttämättä enää pidä paikkansa ja eivät ole ns. uusinta uutta. Jokainen on itse vastuussa päivitetyn tiedon hankkimisesta :D


Ilmastonmuutos lähiluonnossamme sarja päättyy tähän. Toivottavasti kiinnostuit kirjasta niin paljon, että lukisit sen itse kokonaan :)


Pitäisiköhän minun vaihtaa blogiin kesäisempää maisemaa? Kommentoi, jos kaipaat kesäisempää ilmettä.

Ilmastonmuutos lähiluonnossamme: hyönteiset

Luin Arto Marjakankaan kirjan nimeltä Ilmastonmuutos lähiluonnossamme (2011). Kirjassa avattiin mielestäni todella konkreettisesti se, miten ilmastonmuutos muuttaa meidän lähiluontoa. Miltä näyttää metsät tulevaisuudessa? Entä mitä eläinlajeja täällä on? Mitä tapahtuu vesistöille ja niiden lajistolle?

Ajattelin seuravaksi tässä avata kirjan pääpiirteitä, joten spoilereita tulossa. :D Siitä huolimatta, vaikka satutkin lukemaan tästä nämä spoilerit, suosittelen kuitenkin lukemaan kirjan ihan itse, sillä se tarjoaa paljon tarkemmin avattuina nämä asiat sekä paljon muuta, mitä en tänne ole ollenkaan kirjoittanut. Asiaa on paljon, joten mennään osa kerrallaan. Tässä postauksessa on vuorossa hyönteiset.

(Tässä linkit aiempiin osiin: kavillisuus ja puusto sekä eläimet)

Hyönteiset reagoivat herkästi vähäiseenkin ilmastonvaihteluun, joten ne toimivat ikään kuin hienovaraisena mittarina. Siksi lajiston muutos kertookin paljon tilanteesta.

Perhosten leviämistahti onkin ollut nyt hurja. Osaa aiemmin vain Etelä-Suomessa tavatuista perhoslajeista tavataan nykyisin jo Lapissa asti. Tämä leviäminen tapahtui vain muutamassa vuosikymmenessä.

Viisivuotisjaksojen 1992-1996 ja 2000-2004 monet perhoslajit laajensivat levinneisyysaluettaan pohjoiseen keskimäärin 60km, mutta osan levinneisyysalueen laajennus ylitti jopa 300km, kuten paatsamansinisiipi, joka laajensi levinneisyyttään jopa 355km pohjoiseen. Lisäksi Suomeen saapuu keskimäärin 5 uutta perhoslajia vuodessa.

Tästä voidaankin päätellä, että myös pohjoisessa aiemmin tavatut lajit ovat joutuneet siirtymään sopivamman ilmaston perässä yhä pohjoisemmaksi ja ovat ajautumassa ahtaalle, kuten muutkin pohjoisemmat lajit, vaikka kirjassa ei niin mainitakaan.

Ihmisen kannalta yksi harmillisimmista hyönteislajiston muutoksista on verenimijöiden lisääntyminen. Jatkuvasti kohoavat lämpötilat ja kasvavat sademäärät suosivat hyttysiä, polttiaisia, mäkäriä ja paarmoja. Myös hirvikärpänen menestyy entistä paremmin ja sen levinneisyysalue laajentuu yhä pohjoisemmaksi, kuten puutiaisenkin. Lisäksi on mahdollista, että Suomeen saapuu uusiakin verta imeviä lajeja.

Sen lisäksi, että verenimijät ovat koetaan yleensä ärsyttäväksi riesaksi, ne levittävät tauteja. Ja kun verenimijöiden määrä lisääntyy ja levinneisyysalue laajentuu, niin tartuntojenkin määrä lisääntyy.

Hyttysten levittämistä virusperäisistä taudeista yleisin on Pogostan tauti (klik). Sitä esiintyy nykyään runsaasti Pohjois-Karjalassa, Savossa ja Keski-Suomessa.

Hyttysten levittämistä bakteeriperäisistä taudeista yleisin on jänisrutto eli tularemia (klik). Sitä esiintyy lähinnä läntisessä Suomessa. Nähtäväksi jääkin, miten nämä nykyään vähän mediahuomiota saaneet, kotimaassamme esiintyvät, hyttysten levittämät taudit lisääntyvät tulevaisuudessa.

Ilmaston lämpeneminen houkuttelee Suomeen myös uusia hyttyslajeja. Eteläisessä Ruotsissa on eräs aggressiivinen ja nopeasti lisääntyvä tulvahyttyslaji, Aedes stictius, joka on aiheuttanut kesäisten rankkasateiden jälkeen sietämättömiä tulvahyttysten massaesiintymiä. Massaesiintymien vuoksi ihmisten ja karjan on ollut ajoittain mahdotonta oleskella ulkona. Vuonna 2009 heinäkuussa Dal-joen alajuoksulla yhdellä leirintäalueella saatiin hyttyslaskurilla arvoksi jopa 54 000! Kun sietämätöntä hyttysmäärää merkitsevä arvo on 10 000. Ruotsissa viranomaiset ovat joutuneet turvautumaan äärimmäisiin torjuntakeinoihin, jopa myrkkyruiskutuksiin ilmasta käsin pahimmilla tulva-alueilla. Tätä hyttyslajia ei esiinny vielä Suomessa.

Yksi maailmallakin enemmän tunnettu hyttyslaji, tiikerihyttynen, on "kuljettautunut" Kaakkois-Aasiasta länteen päin, mutta toistaiseksi se on onneksi pysytellyt Alppien eteläpuolella. Tiikerihyttynen levittää muun muassa Dengue kuumevirus sekä Länsi-Niilin virusta. Tämän hyttyslajin saapuminen Suomeen on kaukaisempi uhka, kuin Ruotsista saapuva tulvahyttyslaji.

Jotkin polttiaiset voivat levittää märehtijöihin bluetongue-virusta. Virus on leviämässä Euroopassa ja muutamia tartuntoja on jo todettu Tanskassa ja Ruotsissa. Märehtijöitä voidaan rokottaa virusta vastaan. Suomessa ollaankin varauduttu rokotuksiin, jos tauti uhkaa levitä meille.

Hirvikärpänen on levittäytynyt yhä pohjoisemmaksi ja sitä tavataankin jo Etelä-Lapissa asti. Hirvikärpänen on ensisijaisesti hirven ulkoloinen ja se pystyy lisääntymään vain hirvissä, mutta ajan mittaan se voi myös sopeutua lisääntymään poroissa. Hirvikärpänen saattaa isäntäeläintä etsiessään hairahtua myös ihmiseen, mutta se ei pysty lisääntymään ihmisessä eikä ihmisveri kelpaa sille, vaikka se sattuisikin pistämään. Hirvikärpänen koetaan kuitenkin usein ikäväksi vierailijaksi.

Puutiainen on levinnyt Suomessa Lapin eteläosiin saakka. Puutiainen on siitä ikävä verenimijä, sillä se levittää kahta varsin ikävää tautia. Borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta.

Huomioimisen arvoista on, että myös puutiaisen toukka- ja  nymfivaiheet voivat levittää tauteja, kuten aikuisetkin yksilöt. Tätä ei kirjassa mainittu, vaikka muutoin puutiaisen kehitysvaiheita käsiteltiinkin, kuten ei sitäkään, että ihmisiä pääosin pureekin aikuiset ja nymfit. Nymfit ovat kooltaan vain 1-2mm, joten niiden puremat jäävät helposti huomaamatta, joten ne ovatkin siten salakavalia tartuttajia.

Paras suoja puutiasen levittämiä tauteja vastaan on tietenkin ennaltaehkäistä

 puutiaisen kiinnittyminen ihoon. Tähän auttaa sileäpintainen pitkähihainen ja -lahkeinen vaatetus sekä kumisaappaat, liikuttaessa puutiaisalueilla. Varotoimenpiteistä huolimatta puutiainen voi siitä huolimatta päästä iholle ja purra, siksi tulisikin tehdä kerran päivässä puutiastarkastus itselle (ja lapsilleen). Myös lemmikkejä pitäisi tarkastaa puutiaisten varalta sekä noudattaa hyvää "nukkumishygieniaa" puutiaisaikaan, siten, että lemmikit eivät nuku ihmisten kanssa samassa sängyssä, sillä silloin lemmikissä olevat puutiaiset voivat siirtyä ihmiseen sängyn välityksellä.

Kirjassa ei mainita mitään borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen ennaltaehkäisemisestä tarkemmin, kuin estää puutiaisen pureutuminen ihmiseen. Puutiaisaivokuumetta vastaan on olemassa rokote ja borrelioosia voi parhaiten ehkäistä tekemällä päivittäin puutiaistarkastuksen, sillä jos puutiainen on ollut ihossa kiinni alle vuorokauden niin borrelioosi tartunnan saaminen on epätodennäköistä. Lisää tietoa puutiaisista ja niiltä suojautumisesta täältä.

Kirja on kirjoitettu vuonna 2011, joten kaikki siinä esiintyvät tiedot ei välttämättä enää pidä paikkansa ja eivät ole ns. uusinta uutta. Jokainen on itse vastuussa päivitetyn tiedon hankkimisesta :D

Seuraavassa (ja viimeisessä) osassa on vuorossa vesistöjuttuja.

Kevättä ilmassa

Tämä postaus ei ole sarjasta"ilmastonmuutos lähiluonnossamme", vaikka edellisessä postauksessa lupailin seuraavaksi jatkavani sarjaa. Palataan siihen siis myöhemmin.

Tässä postauksessa on vain kevät fiilistelyä.

Kuva taimikasvattelusta.

Kuva parvekkeen heräilevästä mustaherukasta.

Parvekkeella olevista marjapensaista ainakin mustaherukka, punaherukka ja puolukka ovat hyvissä voimissa. Selvisivät siis talven yli ruukussa. Vadelman ja mansikan elonmerkkejä vielä odotellaan.

Keittiön pöytä valoisan ikkunan ääressä on täynnä erilaisia kippoja ja kuppeja, joista versoo monen näköistä vihreää. Saas nähdä moniko niistä kasvaa isoiksi asti niin, että pääsisi maistelemaan niiden satoa.

Odotan innolla tulevaa kasvukautta ja sen (toivottavasti) tarjoamia herkkuja.