Ajattelin seuravaksi tässä avata kirjan pääpiirteitä, joten spoilereita tulossa. :D Siitä huolimatta, vaikka satutkin lukemaan tästä nämä spoilerit, suosittelen kuitenkin lukemaan kirjan ihan itse, sillä se tarjoaa paljon tarkemmin avattuina nämä asiat sekä paljon muuta, mitä en tänne ole ollenkaan kirjoittanut. Asiaa on paljon, joten mennään osa kerrallaan. Tässä postauksessa on vuorossa vesistö. Tämä on sarjan viimeinen postaus.
(Tässä linkit aiempiin osiin: kasvillisuus ja puusto, eläimet ja hyönteiset)
Talvien leudontumisen takia huomattava osuus talvisateista tulee vetenä ja lumen määrä vähenee. Talvitulvat tulevat siis lisääntymään, mutta kevättulvat vähenemään. Talvien vesisateet voivatkin siis nostattaa tulvia erityisesti isoissa järvissä kuten Saimalla, Päijänteellä ja Näsijärvellä.
Kevättulvien ennustetaan aluksi lisääntyvät ja voimistuvan Pohjois-Suomessa, mutta sitten vähenevän kuten muuallakin Suomessa.
Jääpeiteajat lyhenevät entisestään ja jäät sulavat keväällä entistä aiemmin Keski- ja Etelä-Suomesta. Myös jääolot muuttuvat epävakaammiksi, jolloin eteläisessä Suomessa jäillä liikkuminen talvisin voi käydä mahdottomaksi.
Jäättömien jokien alijäähtynyt vesi voi hyytyä yllättäviä talvitulvia aiheuttaviksi suppopadoiksi eli hyydepadoiksi.
Yksi ilmastonmuutoksen merkittävimmistä seurauksista on äärevien sääilmiöiden yleistyminen. Tämä tietenkin vaikuttaa myös vesistöihin.
Kovista kaatosateista voi kehittyä rankkasadetulvia, jotka huuhtovat mukanansa vesistöihin kiintoainetta, ravinteita ja haitallisia yhdisteitä maaperästä. Tulvavesien mukaan voi joutua myös ulosteperäisiä bakteereja, jotka voivat pilata talousveden.
Vastapuolena sen sijaan loppukesään ajoittuvien kuivien kausien takia pohjaveden pinta voi laskea hälyyttävän matalalle.
Suurissa järvissä on keväällä ja syksyisin veden täyskierto, johon vaikuttaa oleellisesti veden lämpötila. Kesällä ja talvella vesi on kerrostuneista. Kun kesällä ilman lämpötila nousee, myös veden pintakerroksien lämpötila nousee. Tällöin harppauskerros väkisinkin muodostuu syvemmälle, jolloin kylmän alusveden tilavuus vähenee. Rehevissä järvissä tämä voi johtaa happikatoon alusvesissä. Koska veden syystäyskierto venyy myöhemmälle syksyyn, kesän kerrostuneisuuden kausi venyy pidemmäksi ja pahentaa happikatoa entisestään.
Lämpö, tyyni sää ja veden ravinteikkuus edistää sinilevien kasvua, joten sinileväesiintymät tulevat yleistymään. Noin puolet sinileväesiintymistä on myrkyllisiä. Sinileväpitoisessa vedessä ei tulisi uida, eikä myöskään juoda sitä. Yllättäen, kuitenkin voimakkain altistuminen tapahtuu hengitysteitse, joten älä missään nimessä käytä sinileväpitoista vettä löylyvetenä!
Myrkyt voivat sairastuttaa ja pahimmassa tapauksessa myös tappaa eläimiä. Sekä luonnonvaraisia eläimiä, että lemmikkejä, joten huolehdi, ettei lemmikkisi juo sinileväpitoista vettä.
Ilmastonmuutoksen myöten ilman nouseva hiilidioksidi pitoisuus, kasvukauden pidentyminen sekä lämpösumman lisääntyminen edesauttavat suurien ranta- ja vesikasvien kasvua, kuten järvikorten, järvikaislan, ratamosarpion ja kanadanvesiruton. Näin ollen rantojen ja järvien umpeenkasvu kiihtyy.
Veden lämpötilalla on suuri vaikutus kalojen lisääntymiseen, kasvuun ja sitä kautta eri lajien runsauteen ja levinneisyyteen. Kalanpoikaset tulevat hyötymään lämpimistä kesistä, mutta osa täysikasvuisista kaloista tulee kärsimään lämpimistä kesistä. Erityisesti järvien aikuiset lohikalat tulevat olemaan vaikeuksissa, sillä pintavesien lämpötila käy lohikaloille sietämättömän korkeaksi, kun taas niiden optimiympäristöä edustavan kylmän veden tilavuus vähenee. Tämän johdosta maan etelä- ja keskiosissa alueen lohikalakannat vähenevät ja tulevat kokonaan häviämään alueen matalista järvistä.
Särkikalat sen sijaan suosivat lämmintä vettä, joten ne tulevat hyötymään ilmastonmuutoksesta. Särjen kohdalla voidaan myös puhua asennemuutoksesta, sillä nykyäänhän särkeä pidetään arvottomana roskakalana. Särki on oikein laitettuna hyvää ja kelpaa aivan mainiosti syötäväksi. Tämän kirjassa mainitun asennemuutoksen alkamisen merkkejä olen huomannut kaupoissa, josta saa erilaisia särkituotteita, kuten esimerkiksi säilykehyllyltä löytyvä Järki särki.
Ahvenkaloihin kuuluva kuha tulee hyötymään ilmastonlämpenemisestä, sillä sen alin stressilämpötilan on 32 astetta, kun taas lohikaloihin kuuluvalla järvitaimenella se on vain 19 astetta.
Kirja on kirjoitettu vuonna 2011, joten kaikki siinä esiintyvät tiedot ei välttämättä enää pidä paikkansa ja eivät ole ns. uusinta uutta. Jokainen on itse vastuussa päivitetyn tiedon hankkimisesta :D
Ilmastonmuutos lähiluonnossamme sarja päättyy tähän. Toivottavasti kiinnostuit kirjasta niin paljon, että lukisit sen itse kokonaan :)
Pitäisiköhän minun vaihtaa blogiin kesäisempää maisemaa? Kommentoi, jos kaipaat kesäisempää ilmettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti