Maailman saastuneimmat paikat: Kanadan öljyhiekkakaivokset

  
Luin Andrew Blackwellin kirjoittaman kirjan nimeltä Aurinkoloma Tšernobylissä. Kirjassa Andrew siis kiertää lävitse maailman saastuneimpia paikkoja ja kaikkien yllätykseksi löytää niistä jotakin positiivista. Kirjasta inspiroituneena ajattelin esitellä blogissani samat kohteet höystettynä Andrewn kokemuksilla.
                 

                         Kanadan öljyhiekkakaivokset


Seuraavaksi Andrew matkaa Forth McMurrayn kaupunkiin Kanadan Albertaan.
Albertassa sijaitsee maailman suurimmat öljyhiekka esiintymät, joten siellä Andrew pääsee toden teolla näkemään mitä öljyhiekkateollisuus oikein on.

Öljyhiekka on hiekan jyviin sitoutunutta bitumia, joka puolestaan on osittain hajonnutta raakaöljyä. Öljyhiekkaa kavetaan avolouhoksista, joten öljyhiekkakaivoksien vaikutus ympäristöön ja maisemaan on merkittävä.

Kanadan Albertassa sijaitsevassa Antabascan öljyhiekka-alueella (Forth McMurray sijaitsee siellä) on kaivettu öljyhiekkaa liki 40 vuotta.
Öljyhiekka lepää kalkkikivikerroksen päällä 40-60 metrin paksuisina kerroksina, joiden yläpuolella oleva maa-aines on kaivettava pois, ennen kuin öljyhiekkaan pääsee käsiksi. Tätä pintakaivuu menetelmää käytetään aina 130 metrin syvyyteen asti. Syvemmällä olevan öljyhiekan esiin saamiseksi käytetään muita menetelmiä.

Koska öljyhiekkakaivokset ovat valtavan kokoisia niin tietenkin myös työkoneiden on oltava samaa sarjaa. Antabascan öljyhiekka-alueella käytetäänkin maailman suurimpia kaivureita ja kuormureita.

Kaivuun jälkeen öljyhiekkaan lisätään kuumaa vettä ja lipeää, jonka jälkeen se kuljetetaan putkia pitkin erotuslaitokseen, jossa bitumi erotellaan ja sen jälkeen eroteltu bitumi erityisjalostamoon ja hiekka takaisin avolouhokselle.
Tällä menetelmällä yhden öljy barrelin (159 litraa) tuottamiseen tarvitaan 2 tonnia öljyhiekkaa sekä useita barreleja vettä. Vaikka prosessissa käytettyä vettä voidaan kierrättää jossain määrin, syntyy siitä kuitenkin loppujen lopuksi myrkyllistä jätevettä valtavia määriä.
Öljyhiekkateollisuus nielee valtavan määrän fossiilisia polttoaineita niin työkoneisiin kuin erottelu- ja jalostusprosesseihin, ja sen lisäksi se tuhoaa avolouhoksen alueen ekosysteemin ja luo hirvittäviä myrkyllisiä jätevesijärviä. Kuulostaa mahtavalle, eikö!?

Kirjassa Andrew heti esittelee Forth McMurrayn lähellä sijaitsevan surullisen kuuluisan Syncrude yhtymän sakka-altaan (kaivosteollisuuden öljyistä bitumijätettä sisältävän jätevesialtaan).
Sakka-altaasta surullisen kuuluisan tekee sen salakavala tapa kylmäverisesti murhata viattomia hanhia.
Hanhet kun sattuvat kesken muuttomatkojensa laskeutumaan järviin ja kun tämä Syncruden jätevesiallas sattuu olemaan sellaisen kokoinen ja näyttämään sellaiselta niin, eipä ole ihme jos, viaton hanhi hairahtuu sinne laskeutumaan. Ja kun hanhi sinne laskeutuu niin peli on jo menetetty. Pois ei pääse.

Kirjassa kritisoidaan öljyhiekkateollisuutta, joka mielestäni ansaitseekin kaiken kritiikin mitä se saa osakseen. Öljyhiekasta saatavaa öljyä sanotaan aivan syystäkin likaiseksi öljyksi. Kuluuhan sen erotteluunkin jo enemmän energiaa kuin öljyn pumppaamiseen öljykentiltä, ympäristövaikutuksista puhumattakaan. Miten Andrew voi löytää mitään kaunista tällaisesta mustasta, tahmeasta ja vastenmielisestä paikasta?

Kuva lainattu osoitteesta:http://newsactivist.com/fr/comment/3080

Andrew löysi kuitenkin Crane-järven. Se on ennallistettu kuten, vanhat öljyhiekkalouhokset tulisi ennallistaa. Ennallistamisella tarkoitetaan sitä, että alue muutetaan takaisin sellaiseksi mitä se oli ennen avolouhosta. Yksinkertaisesti siis istutetaan puita ja kasveja sekä muovataan maastoon mäkiä ja monttuja. Sekä tietenkin tehdään järviä, soita ja muita vesijuttuja.

"Crane-järvi on mukava paikka. Sitä ympäröi nuori metsä, soisella rannalla kasvaa siellä täällä ruoikkoa, ja järven ympäri kiertää korkean heinän ja niittykukkien reunustama, kahden kilometrin pituinen luontopolku. Ainoa särö tässä idyllissä on, että koko paikka haisee öljyhiekalle". Andrew Crane-järvellä.

Ennallistettu Crane-järvi

Kuva lainattu osoitteesta:https://aleklett.wordpress.com/2015/05/28/a-visit-to-the-heart-of-canadas-oil-sands-industry-fort-mcmurray/

Harmillisesti, ennallistamisesta puhutaan enemmän kuin tehdään öljyhiekka yhtiöiden toimesta. Crane-järven alue on viihtyisän oloista metsikköä, mutta on vaikea ajatella sitä muuna kuin pienenä vihreänä pisarana valtavien mustien öljyhiekkakaivoksien joukossa.


Andrew törmäsi myös siihen kuinka öljyhiekkateollisuus ei ole kovin läpinäkyvää. Kaivoksen kiertoajelulla käydessään hän (eikä kukaan muukaan) nähnyt vilaustakaan öljyhiekasta, mutta sen sijaan logistiikkakeskus ja muut yhtä kiinnostavat paikat esiteltiin huolella. Myöskään suoria vastauksia kysymyksiin ei juurikaan tullut. Asioissa siis kierreltiin ja kaarreltiin sekä yritettiin kovasti kiillottaa yrityksen imagoa. Loppujen lopuksi Andrew joutui vuokraamaan lentokoneen, jotta hän sai nähdä kaivokset kunnolla, tosin siihenkin eräs öljyhiekkayhtiö puuttui ja käski lentämään alueelta pois.

Loppujen lopuksi Kanadan öljyhiekka kaivoksista ei löytynyt juurikaan mitään kaunista, Crane-järveä lukuun ottamatta, onneksi oli edes se.

Maailman saastuneimmat paikat: Tšernobyl

Luin Andrew Blackwellin kirjoittaman kirjan nimeltä Aurinkoloma Tšernobylissä. Kirjassa Andrew siis kiertää lävitse maailman saastuneimpia paikkoja ja kaikkien yllätykseksi löytää niistä jotakin positiivista. Kirjasta inspiroituneena ajattelin esitellä blogissani samat kohteet höystettynä Andrewn kokemuksilla.

                                             Tšernobyl

Kirja alkaa heti tietenkin nimensä mukaisesti vierailulla Tšernobylissä. Tšernobylissä tapahtui vuonna 1986 ydinvoimalaonnettomuus, joka on tähän mennessä tapahtuneista vakavin ja tuhoisin ydinvoimalaonnettomuus. Onnettomuuden sattuessa voimalassa oltiin tekemässä koetta, jota ei oltu hyväksytetty voimalaitoksen suunnittelijoilla eikä edes suunnittelua tunteneilla henkilöillä, sillä kokeessa oli tarkoitus käyttää voimalaa tavalla, joka nimen omaan kiellettiin laitoksen käyttömääräyksissä. Koe kuitenkin tehtiin ja voimala ei kestänyt sitä. Ensin tapahtui höyryräjähdys, sitten pienimuotoinen ydinräjähdys ja sen jälkeen tulipalo.


Pelastustoimiin osallistui mm. voimalan henkilökuntaa, palomiehiä ja sotilaita. Juuri kukaan ei tiennyt alueella olevasta säteilyvaarasta (sillä siitä ei tietenkään kerrottu), eikä siltä myöskään suojattu työntekijöitä. Ei hengityssuojaimia, aivan tavalliset vaatteet. Valtaosa kuolleista ja sairaalaan joutuneista oli juurikin pelastustyöntekijöitä, jotka olivat saaneet paljon säteilyä (säteily = paha juttu). Säteily tappoi myös mäntymetsän ja sen mukana linnut, jyrsijät ja hyönteiset.

Neuvostoliitto ei myöskään tiedottanut tapahtuneista omia kansalaisiaan, eikä edes lähialueen asukkaita. Kansalaisia ei kehotettu suojautumaan edes yksinkertaisimminkaan toimin, joditableista puhumattakaan, eikä lähialueitakaan evakuoitu ennen kuin vasta pahimmat päästöt olivat kulkeneet tuulen mukana ohitse (loppujen lopuksi alueelta evakuoitiin 135 000 asukasta).
Myöskään muut valtiot eivät saaneet parempaa informaatiota kuin Neuvostoliiton kansalaiset.


Lopuksi voimalan palo saatiin sammutettua ja päälle rakennettua teräksestä ja betonista sarkofagi eristämään suurimmat säteilylähteet. Pelastustoimissa ja suojakuoren rakentamisessa käytetyt työkoneet hylättiin erilliselle alueelle saastumisen vuoksi. Voimalan ympärille perustettiin säteilysuojelutoimenpiteenä 30 kilometrin suojavyöhyke, jonne pääsy on kielletty. Ja tulee olemaan vielä pitkään. Siitä huolimatta osa evakuoiduista ovat muuttaneet alueelle takaisin. Tästä alueesta jotkut käyttävät termiä kuollut vyöhyke.

Perus infoa onnettomuudesta. täydentämään sekavaa sepustustani.

Kirjassa kuvataan, kuinka Andrew ensin saapuu Kiovaan ja siitä matkaa kiertoajelulle Tšernobylin suojavyöhykkeelle aina reaktorin suojarakennukselle asti. Suojavyöhykkeellä Andrew käy mm. onnettomuuden jälkeen suurimman laskeuman saaneessa Punaisessa metsässä, Prypjatin autiokaupungissa, jonka kasvit ja eläimet ovat vallanneet sekä tietenkin yöpymässä hotellissa sekä hieman juhlimassa paikallisessa baarissa Tšernobylin kaupungissa.

Minusta oli kiehtovaa lukea Andrew seikkailuista suojavyöhykkeellä ja nauttia hänen kuvailevasta kerronnastaan.

Kuva Prypjatin kaupungista nykyään

Kuva lainattu osoitteesta:https://www.theatlantic.com/photo/2016/04/still-cleaning-up-30-years-after-the-chernobyl-disaster/476748/

Koko matkan ajan Andrew seuraa saamansa säteilyn määrää ja huomattavaa onkin se, että kuinka eri alueilla säteilyyn suhtaudutaan. Kiovassa saadaan paniikki jo pienestäkin säteilyn noususta, kun taas suojavyöhykkeellä siitä ei juurikaan hätkähdetä. Kummallista eikö?
Suojavyöhykkeellä Andrew tapasikin erään Dennisin, jolla oli jopa omat sieni- ja kalapaikat suojavyöhykkeellä(!!!), vaikka tunnetusti niiden syömistä pitäisi välttää alueilla, joilla on säteilylaskeumaa. Suojavyöhykkeellä säteily ei näemmä pelota.




Andrew kuvaille usein, kuinka koko suojavyöhykkeen alueella luonto kukoistaa ja kaikkialla on kaunista, vaikka maailmalla Tšernobyl nähdään hirvittävänä ja vastenmielisenä paikkana! Kun ihmiset eivät ole toimillaan häirinnyt luontoa, on se puhjennut uuteen loistoon onnettomuuden jälkeen ja "vallannut" takaisin alueita ihmisiltä. Puita ja kasveja kuulemma kasvaa aivan sopimattomissa paikoissa! Lisäksi alueella viihtyy monenlaisia eläimiä. Jopa uhanalaiset villihevoset ovat löytäneet sieltä itselleen kodin. Andrew kuvaakin suojavyöhykettä säteilevänä puutarhana.


"Maailman silmissä Tšernobyl on paikka, jossa ihmiskunta on tuhonnut luonnon. Termiä kuollut vyöhyke kuulee edelleen. Mutta missään muualla se ei tunnu niin totuuden vastaiselta kuin täällä, missä katselimme auringonlaskua, ja veden, auringon ja metsän idylliä riitti koko horisontin leveydeltä" -Andrew Blackwell Tšernobylissä.

Suojavyöhykkeellä elävä susi

Kuva lainattu osoitteesta: https://www.theatlantic.com/photo/2016/04/still-cleaning-up-30-years-after-the-chernobyl-disaster/476748/

Marjaisan rahkajälkkärin ohje

Helppo ja nopea           Marjaisa rahkajälkkäri (laktoositon)

Ainekset:

1prk Valion luomu laktoositon maitorahkaa (200g)

1prk Valion luomu laktoositon kuohukermaa (2dl)

2-3rkl sokeria

3rkl luomu herukkasosetta/hilloa (puna- tai mustaherukka)

tai

3/4dl valitsemiasi muita marjoja

Aloita vatkaamalla kuohukerma vaahdoksi. Lisää sokeri. Sekoita joukkoon maitorahka sekä herukkasose/marjat. 

Tässä on tosi helpon ja nopean rahkajälkkärin ohje. Itse tulee tätä tehtyä herukkasoseista, joita yritän kovasti saada käytettyä loppuun, ennen kuin pitäisi uudet marjat saada pakkaseen. Herukkasoseet teen mehun keittämisestä ylijääneestä mössöstä hieman sokeria lisäämällä.

Jos kokeilit tehdä ohjeella rahkajälkkäriä, niin kommentoi kuinka sujui ja mitä pidit :)