Maailman saastuneimmat paikat: Kanadan öljyhiekkakaivokset

  
Luin Andrew Blackwellin kirjoittaman kirjan nimeltä Aurinkoloma Tšernobylissä. Kirjassa Andrew siis kiertää lävitse maailman saastuneimpia paikkoja ja kaikkien yllätykseksi löytää niistä jotakin positiivista. Kirjasta inspiroituneena ajattelin esitellä blogissani samat kohteet höystettynä Andrewn kokemuksilla.
                 

                         Kanadan öljyhiekkakaivokset


Seuraavaksi Andrew matkaa Forth McMurrayn kaupunkiin Kanadan Albertaan.
Albertassa sijaitsee maailman suurimmat öljyhiekka esiintymät, joten siellä Andrew pääsee toden teolla näkemään mitä öljyhiekkateollisuus oikein on.

Öljyhiekka on hiekan jyviin sitoutunutta bitumia, joka puolestaan on osittain hajonnutta raakaöljyä. Öljyhiekkaa kavetaan avolouhoksista, joten öljyhiekkakaivoksien vaikutus ympäristöön ja maisemaan on merkittävä.

Kanadan Albertassa sijaitsevassa Antabascan öljyhiekka-alueella (Forth McMurray sijaitsee siellä) on kaivettu öljyhiekkaa liki 40 vuotta.
Öljyhiekka lepää kalkkikivikerroksen päällä 40-60 metrin paksuisina kerroksina, joiden yläpuolella oleva maa-aines on kaivettava pois, ennen kuin öljyhiekkaan pääsee käsiksi. Tätä pintakaivuu menetelmää käytetään aina 130 metrin syvyyteen asti. Syvemmällä olevan öljyhiekan esiin saamiseksi käytetään muita menetelmiä.

Koska öljyhiekkakaivokset ovat valtavan kokoisia niin tietenkin myös työkoneiden on oltava samaa sarjaa. Antabascan öljyhiekka-alueella käytetäänkin maailman suurimpia kaivureita ja kuormureita.

Kaivuun jälkeen öljyhiekkaan lisätään kuumaa vettä ja lipeää, jonka jälkeen se kuljetetaan putkia pitkin erotuslaitokseen, jossa bitumi erotellaan ja sen jälkeen eroteltu bitumi erityisjalostamoon ja hiekka takaisin avolouhokselle.
Tällä menetelmällä yhden öljy barrelin (159 litraa) tuottamiseen tarvitaan 2 tonnia öljyhiekkaa sekä useita barreleja vettä. Vaikka prosessissa käytettyä vettä voidaan kierrättää jossain määrin, syntyy siitä kuitenkin loppujen lopuksi myrkyllistä jätevettä valtavia määriä.
Öljyhiekkateollisuus nielee valtavan määrän fossiilisia polttoaineita niin työkoneisiin kuin erottelu- ja jalostusprosesseihin, ja sen lisäksi se tuhoaa avolouhoksen alueen ekosysteemin ja luo hirvittäviä myrkyllisiä jätevesijärviä. Kuulostaa mahtavalle, eikö!?

Kirjassa Andrew heti esittelee Forth McMurrayn lähellä sijaitsevan surullisen kuuluisan Syncrude yhtymän sakka-altaan (kaivosteollisuuden öljyistä bitumijätettä sisältävän jätevesialtaan).
Sakka-altaasta surullisen kuuluisan tekee sen salakavala tapa kylmäverisesti murhata viattomia hanhia.
Hanhet kun sattuvat kesken muuttomatkojensa laskeutumaan järviin ja kun tämä Syncruden jätevesiallas sattuu olemaan sellaisen kokoinen ja näyttämään sellaiselta niin, eipä ole ihme jos, viaton hanhi hairahtuu sinne laskeutumaan. Ja kun hanhi sinne laskeutuu niin peli on jo menetetty. Pois ei pääse.

Kirjassa kritisoidaan öljyhiekkateollisuutta, joka mielestäni ansaitseekin kaiken kritiikin mitä se saa osakseen. Öljyhiekasta saatavaa öljyä sanotaan aivan syystäkin likaiseksi öljyksi. Kuluuhan sen erotteluunkin jo enemmän energiaa kuin öljyn pumppaamiseen öljykentiltä, ympäristövaikutuksista puhumattakaan. Miten Andrew voi löytää mitään kaunista tällaisesta mustasta, tahmeasta ja vastenmielisestä paikasta?

Kuva lainattu osoitteesta:http://newsactivist.com/fr/comment/3080

Andrew löysi kuitenkin Crane-järven. Se on ennallistettu kuten, vanhat öljyhiekkalouhokset tulisi ennallistaa. Ennallistamisella tarkoitetaan sitä, että alue muutetaan takaisin sellaiseksi mitä se oli ennen avolouhosta. Yksinkertaisesti siis istutetaan puita ja kasveja sekä muovataan maastoon mäkiä ja monttuja. Sekä tietenkin tehdään järviä, soita ja muita vesijuttuja.

"Crane-järvi on mukava paikka. Sitä ympäröi nuori metsä, soisella rannalla kasvaa siellä täällä ruoikkoa, ja järven ympäri kiertää korkean heinän ja niittykukkien reunustama, kahden kilometrin pituinen luontopolku. Ainoa särö tässä idyllissä on, että koko paikka haisee öljyhiekalle". Andrew Crane-järvellä.

Ennallistettu Crane-järvi

Kuva lainattu osoitteesta:https://aleklett.wordpress.com/2015/05/28/a-visit-to-the-heart-of-canadas-oil-sands-industry-fort-mcmurray/

Harmillisesti, ennallistamisesta puhutaan enemmän kuin tehdään öljyhiekka yhtiöiden toimesta. Crane-järven alue on viihtyisän oloista metsikköä, mutta on vaikea ajatella sitä muuna kuin pienenä vihreänä pisarana valtavien mustien öljyhiekkakaivoksien joukossa.


Andrew törmäsi myös siihen kuinka öljyhiekkateollisuus ei ole kovin läpinäkyvää. Kaivoksen kiertoajelulla käydessään hän (eikä kukaan muukaan) nähnyt vilaustakaan öljyhiekasta, mutta sen sijaan logistiikkakeskus ja muut yhtä kiinnostavat paikat esiteltiin huolella. Myöskään suoria vastauksia kysymyksiin ei juurikaan tullut. Asioissa siis kierreltiin ja kaarreltiin sekä yritettiin kovasti kiillottaa yrityksen imagoa. Loppujen lopuksi Andrew joutui vuokraamaan lentokoneen, jotta hän sai nähdä kaivokset kunnolla, tosin siihenkin eräs öljyhiekkayhtiö puuttui ja käski lentämään alueelta pois.

Loppujen lopuksi Kanadan öljyhiekka kaivoksista ei löytynyt juurikaan mitään kaunista, Crane-järveä lukuun ottamatta, onneksi oli edes se.

Maailman saastuneimmat paikat: Tšernobyl

Luin Andrew Blackwellin kirjoittaman kirjan nimeltä Aurinkoloma Tšernobylissä. Kirjassa Andrew siis kiertää lävitse maailman saastuneimpia paikkoja ja kaikkien yllätykseksi löytää niistä jotakin positiivista. Kirjasta inspiroituneena ajattelin esitellä blogissani samat kohteet höystettynä Andrewn kokemuksilla.

                                             Tšernobyl

Kirja alkaa heti tietenkin nimensä mukaisesti vierailulla Tšernobylissä. Tšernobylissä tapahtui vuonna 1986 ydinvoimalaonnettomuus, joka on tähän mennessä tapahtuneista vakavin ja tuhoisin ydinvoimalaonnettomuus. Onnettomuuden sattuessa voimalassa oltiin tekemässä koetta, jota ei oltu hyväksytetty voimalaitoksen suunnittelijoilla eikä edes suunnittelua tunteneilla henkilöillä, sillä kokeessa oli tarkoitus käyttää voimalaa tavalla, joka nimen omaan kiellettiin laitoksen käyttömääräyksissä. Koe kuitenkin tehtiin ja voimala ei kestänyt sitä. Ensin tapahtui höyryräjähdys, sitten pienimuotoinen ydinräjähdys ja sen jälkeen tulipalo.


Pelastustoimiin osallistui mm. voimalan henkilökuntaa, palomiehiä ja sotilaita. Juuri kukaan ei tiennyt alueella olevasta säteilyvaarasta (sillä siitä ei tietenkään kerrottu), eikä siltä myöskään suojattu työntekijöitä. Ei hengityssuojaimia, aivan tavalliset vaatteet. Valtaosa kuolleista ja sairaalaan joutuneista oli juurikin pelastustyöntekijöitä, jotka olivat saaneet paljon säteilyä (säteily = paha juttu). Säteily tappoi myös mäntymetsän ja sen mukana linnut, jyrsijät ja hyönteiset.

Neuvostoliitto ei myöskään tiedottanut tapahtuneista omia kansalaisiaan, eikä edes lähialueen asukkaita. Kansalaisia ei kehotettu suojautumaan edes yksinkertaisimminkaan toimin, joditableista puhumattakaan, eikä lähialueitakaan evakuoitu ennen kuin vasta pahimmat päästöt olivat kulkeneet tuulen mukana ohitse (loppujen lopuksi alueelta evakuoitiin 135 000 asukasta).
Myöskään muut valtiot eivät saaneet parempaa informaatiota kuin Neuvostoliiton kansalaiset.


Lopuksi voimalan palo saatiin sammutettua ja päälle rakennettua teräksestä ja betonista sarkofagi eristämään suurimmat säteilylähteet. Pelastustoimissa ja suojakuoren rakentamisessa käytetyt työkoneet hylättiin erilliselle alueelle saastumisen vuoksi. Voimalan ympärille perustettiin säteilysuojelutoimenpiteenä 30 kilometrin suojavyöhyke, jonne pääsy on kielletty. Ja tulee olemaan vielä pitkään. Siitä huolimatta osa evakuoiduista ovat muuttaneet alueelle takaisin. Tästä alueesta jotkut käyttävät termiä kuollut vyöhyke.

Perus infoa onnettomuudesta. täydentämään sekavaa sepustustani.

Kirjassa kuvataan, kuinka Andrew ensin saapuu Kiovaan ja siitä matkaa kiertoajelulle Tšernobylin suojavyöhykkeelle aina reaktorin suojarakennukselle asti. Suojavyöhykkeellä Andrew käy mm. onnettomuuden jälkeen suurimman laskeuman saaneessa Punaisessa metsässä, Prypjatin autiokaupungissa, jonka kasvit ja eläimet ovat vallanneet sekä tietenkin yöpymässä hotellissa sekä hieman juhlimassa paikallisessa baarissa Tšernobylin kaupungissa.

Minusta oli kiehtovaa lukea Andrew seikkailuista suojavyöhykkeellä ja nauttia hänen kuvailevasta kerronnastaan.

Kuva Prypjatin kaupungista nykyään

Kuva lainattu osoitteesta:https://www.theatlantic.com/photo/2016/04/still-cleaning-up-30-years-after-the-chernobyl-disaster/476748/

Koko matkan ajan Andrew seuraa saamansa säteilyn määrää ja huomattavaa onkin se, että kuinka eri alueilla säteilyyn suhtaudutaan. Kiovassa saadaan paniikki jo pienestäkin säteilyn noususta, kun taas suojavyöhykkeellä siitä ei juurikaan hätkähdetä. Kummallista eikö?
Suojavyöhykkeellä Andrew tapasikin erään Dennisin, jolla oli jopa omat sieni- ja kalapaikat suojavyöhykkeellä(!!!), vaikka tunnetusti niiden syömistä pitäisi välttää alueilla, joilla on säteilylaskeumaa. Suojavyöhykkeellä säteily ei näemmä pelota.




Andrew kuvaille usein, kuinka koko suojavyöhykkeen alueella luonto kukoistaa ja kaikkialla on kaunista, vaikka maailmalla Tšernobyl nähdään hirvittävänä ja vastenmielisenä paikkana! Kun ihmiset eivät ole toimillaan häirinnyt luontoa, on se puhjennut uuteen loistoon onnettomuuden jälkeen ja "vallannut" takaisin alueita ihmisiltä. Puita ja kasveja kuulemma kasvaa aivan sopimattomissa paikoissa! Lisäksi alueella viihtyy monenlaisia eläimiä. Jopa uhanalaiset villihevoset ovat löytäneet sieltä itselleen kodin. Andrew kuvaakin suojavyöhykettä säteilevänä puutarhana.


"Maailman silmissä Tšernobyl on paikka, jossa ihmiskunta on tuhonnut luonnon. Termiä kuollut vyöhyke kuulee edelleen. Mutta missään muualla se ei tunnu niin totuuden vastaiselta kuin täällä, missä katselimme auringonlaskua, ja veden, auringon ja metsän idylliä riitti koko horisontin leveydeltä" -Andrew Blackwell Tšernobylissä.

Suojavyöhykkeellä elävä susi

Kuva lainattu osoitteesta: https://www.theatlantic.com/photo/2016/04/still-cleaning-up-30-years-after-the-chernobyl-disaster/476748/

Marjaisan rahkajälkkärin ohje

Helppo ja nopea           Marjaisa rahkajälkkäri (laktoositon)

Ainekset:

1prk Valion luomu laktoositon maitorahkaa (200g)

1prk Valion luomu laktoositon kuohukermaa (2dl)

2-3rkl sokeria

3rkl luomu herukkasosetta/hilloa (puna- tai mustaherukka)

tai

3/4dl valitsemiasi muita marjoja

Aloita vatkaamalla kuohukerma vaahdoksi. Lisää sokeri. Sekoita joukkoon maitorahka sekä herukkasose/marjat. 

Tässä on tosi helpon ja nopean rahkajälkkärin ohje. Itse tulee tätä tehtyä herukkasoseista, joita yritän kovasti saada käytettyä loppuun, ennen kuin pitäisi uudet marjat saada pakkaseen. Herukkasoseet teen mehun keittämisestä ylijääneestä mössöstä hieman sokeria lisäämällä.

Jos kokeilit tehdä ohjeella rahkajälkkäriä, niin kommentoi kuinka sujui ja mitä pidit :)

Ympäristöaiheinen tulevaisuuskirje

Otetaanhan tällä kertaa hieman ajatusleikkiä (tai jos jaksat niin kirjoitusleikkiä).

Moni teistä on varmaankin joskus kuullut tulevaisuuskirjeestä?

Siitä kun kirjoitetaan kirje tulevaisuuteen?

Kuvitellaan, että kirjoitetaan tulevaisuudessa (esim. vuonna 2027) kirjettä ystävälle, jossa kerrotaan omia kuulumisia. Millaista tyypillinen arkesi on? Mistä päiväsi koostuu? Missä asut? Keitä ihmisiä elämääsi kuuluu? Kuinka sinun tämän hetkiset vaikeudet ovat tulevaisuudessa ratkenneet ja millä keinoin (tämä on sen kirjeen pääpointti)?

Ajattelin, että tästähän voisikin tehdä ympäristöaiheisia teemoja käsittelevän version eli:

Ympäristöaiheinen tulevaisuuskirje

Aloita valitsemalla joku päivämäärä tulevaisuudesta. Se voi olla esimerkiksi 5 vuoden, 10 vuoden, 20 vuoden tai 50 vuoden päästä tästä hetkestä. Sitten aloitat kuvittelemaan, että kirjoitat ystävällesi kirjeen tuona valitsemanasi ajankohtana. Kirjeessä kerrot omasta arjestasi ekologisesta näkökulmasta katsottuna sekä sen hetkisestä ympäristön tilanteesta valitsemallasi/valitsemillasi alueilla.

Tämähän ei ole tulevaisuuden ennustamista tai kilpailua siitä kuka oli oikeassa, joten älä huoli, jos et ole perehtynyt teemaan erityisen paljon. Kyseessä on vain ajatusleikki, joten älä ota sitä niin vakavasti :) Seuraavaksi olen listannut joitakin kysymyksiä, jotka saattavat helpottaa ajatusleikkiin ryhtymistä. 

Voit aloittaa ensin miettimään, sitä missä asut, se lienee helpointa? Onko kyseessä kaupunki vai maaseutu? Mikä vuoden aika ja millainen sää?

Mitä teet päivisin? Miten kuljet paikasta A paikkaan B? Millaista ruokaa syöt? Entä jätteet? Millaisia kulutus tottumuksia sinulla on? Millaisia energiamuotoja yleisesti käytetään/käytät? Millainen valtakulttuuri näissä asioissa on? 

 Millaisia ympäristö aiheisia uutisia voisit lukea/kuulla? Millainen on maapallon tilanne? Kuinka on ilmaston lämpenemisen laita? Entä pohjoiset merijäät, Antarktis, Grönlanti ja muut lumiset ja jäiset alueet? Mitenkä maailman metsät voi? Onko kuivuutta tai vesipulaa? 

Tässä on yksi tekemäni ympäristöaiheinen tulevaisuus kirje mallina vuodelle 2032:

Hei Ystäväni!

Kirjoitan sinulle taas täältä Atlantin toiselta puolelta. Mitä sinulle kuuluu, oletko kunnossa? Luin uutisista, että Kalifornian alueella on taas riehunut valtoimenaan metsäpaloja ja sinne on julistettu hätätila ja tuhansia ihmisistä on jouduttu evakuoimaan. Taas. Tuntuu, että vuosi vuodelta nämä vain pahenevat. Ei näitä, ennen ollut näin paljoa ja näin isoja. Kyllä se kuivuus nyt koettelee teitä. Toivottavasti olet kunnossa.

Täällä on taas heinäkuun helleaalto menossa ja tällaisena viileämmästä ilmastosta pitävänä alkaa jo tuntua tukalalta tämä helle, vaikka ihan terve olenkin. Sää tiedotuksissa kerrottiin, että huomenna lämpö nousee 35 asteeseen tai yli ja vanhuksia ja muita heikkokuntoisia ihmisiä kehotettiin pysymään sisällä ilmastoiduissa tiloissa. Kyllä kesät ovat paljon lämmenneet sitten lapsuuden täällä Suomessakin. Viikonloppuna pitäisi helleaallon päättyä ja alkaa rankkasateet.

Nooh, sitten uutisoidaan rankkasateiden aiheuttamista tulvista kaupungeissa, kun monien kaupunkien hulevesiverkostot ei vaan ole riittävät eikä muutenkaan ole tajuttu jo aiemmin varautua kaupunkisuunnittelun keinoin rankkasateisiin. Aiemmin rankkasateita oli vain kesäisin, mutta nykyään niitä on myös syksyisin. Viime vuonna heinäkuussa meidän kerrostalon kellariin tulvi oikein kunnolla vettä. Kiva kun häkkivarastot olivat kellari kerroksessa, niin kaikki kastui. Onneksi vakuutus korvasi osan pilalle menneistä tavaroista.

En ole vielä tainnut kertoa, mutta vaihdoin hetki sitten työpaikkaa ja minulla on nyt paljon lyhysempi työmatka kuin aiemmin. Ennen aina jouduin kulkemaan töihin biokaasu autolla tai julkisilla, mutta nyt voin tosi kätevästi pyöräillä töihin minun uudella hienolla sähköpyörällä. Tai no ei se pyörä ihan minun oma ole, sain sen työpaikalta vaan lainaan työsuhteen ajaksi. Minusta tämä on kyllä mahtavaa, että tämä ”työsuhdepyörä” on levinnyt jo niin moneen työpaikkaan. Tämä kyllä selkeästi parantaa kaupunkien keskustojen ilmanlaatua ”saasteautokiellon” lisäksi.

Olenkin jo sinulle usein mainostanut tätä uutta lakia, joka kieltää fossiilisia polttoaineita käyttävien kulkuneuvojen liikkumisen keskusta alueella, mutta kyllä siitä on aina vähän pakko kirjoittaa, kun se niin tuore juttu on. Kieltohan on ollut voimassa kohta vasta vuoden. Ruotsissahan se on jo ollut kohta kolme vuotta. Onko teillä siellä Atlantin toisella puolella asia missä vaiheessa?

Mutta nyt minun pitää lopettaa kirjoittaminen, sillä minulla alkaa kohta puutarhavuoro. Pitää kastella kasvit. Meillä on täällä jo jonkin aikaa ollut käytössä kahden kerrostalon asukkaiden (meidän talon ja naapuri talon) kesken puutarha vuorot meidän kattopuutarhassa. Meidän kerrostalon katolla on paljon istutus laatikkoja ja yksi pieni kasvihuone, joissa kasvaa kaikkea kivaa syötävää talojen asukkaille. Me siis hoidetaan kasvit yhdessä ja syödään ne yhdessä. Naapuri talon katto on puolestaan sitten täynnä aurinkopaneeleja, joista tulee osa sähköstä meidänkin talon käyttöön. Vaihtokauppaa vähän niin kuin.

Kirjoitellaan taas!

Voit siis tehdä tulevaisuuskirjeen kertomaan, siitä kuinka kestävän kehityksen mukaan toimiminen on tullut yleiseksi tavaksi ja kaikki menee täydellisesti tai sitten ihan kauhuversion, jossa vaan hiiltä turputellan taivaalle, metsät kaadetaan, vedet saastutetaan ja kaikki paikat hukkuu jätteisiin. Ihan kuinka itse haluat. Taiteilijan vapaus nääs. Eikä sitä nyt niin tarvitse jokaiseen faktaankaan takertua tällaisessa vapaassa kirjoittamisessa.


Jos innostut kirjoittamaan tai miettimään itse ympäristöaiheista tulevaisuuskirjettä, niin kerrohan kommenteissa, miten se sujui ja millaiset fiilikset tuli.


Jos olit niin hurja ja postasit tekemäsi kirjeen omaan blogiisi, niin laita ihmeessä kommentteihin linkkiä.

Palsta puuhailua

Tiesitkö, että nyt on alkanut ehdottomasti paras aika vuodesta?
Nimittäin kasvukausi.
Silloin kaikki alkaa kasvamaan ja saa kaupungilta vuokratun viljelypalstan käyttöönsä. Tästä eteenpäin kutsukaamme minun kaupungilta vuokrattua viljelypalstaa tuttavallisemmin Läntiksi.


Sain valmiiksi kynnetyn (tosin oli kyllä huonommin kynnetty kuin viime vuonna) Läntin käyttööni reilu viikko sitten ja on ollut kyllä kiva päästä sinne puuhailemaan. Hommahan alkoi aidan pystytyksen merkeissä ja jatkui loputtoman juurienkeräysoperaation parissa. Jossain vaiheessa Läntille alkoi ilmaantua erilaisia penkkejäkin. Ei istumista varten olevia penkkejä, vaan kasveja varten olevia penkkejä.
Peruna ja lanttu ovat jo saaneet omat penkkinsä käyttöön. Porkkanankin penkki on jo puolessa välissä. Ja loput vähintäänkin loistavasti suunnitteilla.
Toki vielä on Läntillä jäljellä tyhjää tilaa, mutta eiköhän nekin täyty ajan kanssa. Jos ei muulla, niin ainakin rikkaruohoilla :D

Tänä vuonna Läntti on hieman eri kohdassa kuin viime vuonna, mutta samalla pellolla kuin aiemmin. Syy Läntin paikan vaihtoon oli yksinkertaisesti ilkivalta. Toivottavasti paikan vaihtaminen pellon reunalta keskelle kitkisi ainakin osan, mielellään kaikki, ilkivallasta pois.


Kuluuko Teidänkin kesä enemmän tai vähemmän kädet mullassa?

Ilmastonmuutos lähiluonnossamme: vesistö

Luin Arto Marjakankaan kirjan nimeltä Ilmastonmuutos lähiluonnossamme (2011). Kirjassa avattiin mielestäni todella konkreettisesti se, miten ilmastonmuutos muuttaa meidän lähiluontoa. Miltä näyttää metsät tulevaisuudessa? Entä mitä eläinlajeja täällä on? Mitä tapahtuu vesistöille ja niiden lajistolle?

Ajattelin seuravaksi tässä avata kirjan pääpiirteitä, joten spoilereita tulossa. :D Siitä huolimatta, vaikka satutkin lukemaan tästä nämä spoilerit, suosittelen kuitenkin lukemaan kirjan ihan itse, sillä se tarjoaa paljon tarkemmin avattuina nämä asiat sekä paljon muuta, mitä en tänne ole ollenkaan kirjoittanut. Asiaa on paljon, joten mennään osa kerrallaan. Tässä postauksessa on vuorossa vesistö. Tämä on sarjan viimeinen postaus.

(Tässä linkit aiempiin osiin: kasvillisuus ja puusto, eläimet ja hyönteiset)

Talvien leudontumisen takia huomattava osuus talvisateista tulee vetenä ja lumen määrä vähenee. Talvitulvat tulevat siis lisääntymään, mutta kevättulvat vähenemään. Talvien vesisateet voivatkin siis nostattaa tulvia erityisesti isoissa järvissä kuten Saimalla, Päijänteellä ja Näsijärvellä.

Kevättulvien ennustetaan aluksi lisääntyvät ja voimistuvan Pohjois-Suomessa, mutta sitten vähenevän kuten muuallakin Suomessa.

Jääpeiteajat lyhenevät entisestään ja jäät sulavat keväällä entistä aiemmin Keski- ja Etelä-Suomesta. Myös jääolot muuttuvat epävakaammiksi, jolloin eteläisessä Suomessa jäillä liikkuminen talvisin voi käydä mahdottomaksi.

Jäättömien jokien alijäähtynyt vesi voi hyytyä yllättäviä talvitulvia aiheuttaviksi suppopadoiksi eli hyydepadoiksi.

Yksi ilmastonmuutoksen merkittävimmistä seurauksista on äärevien sääilmiöiden yleistyminen. Tämä tietenkin vaikuttaa myös vesistöihin.
Kovista kaatosateista voi kehittyä rankkasadetulvia, jotka huuhtovat mukanansa vesistöihin kiintoainetta, ravinteita ja haitallisia yhdisteitä maaperästä. Tulvavesien mukaan voi joutua myös ulosteperäisiä bakteereja, jotka voivat pilata talousveden.
Vastapuolena sen sijaan loppukesään ajoittuvien kuivien kausien takia pohjaveden pinta voi laskea hälyyttävän matalalle.

Suurissa järvissä on keväällä ja syksyisin veden täyskierto, johon vaikuttaa oleellisesti veden lämpötila. Kesällä ja talvella vesi on kerrostuneista. Kun kesällä ilman lämpötila nousee, myös veden pintakerroksien lämpötila nousee. Tällöin harppauskerros väkisinkin muodostuu syvemmälle, jolloin kylmän alusveden tilavuus vähenee. Rehevissä järvissä tämä voi johtaa happikatoon alusvesissä. Koska veden syystäyskierto venyy myöhemmälle syksyyn, kesän kerrostuneisuuden kausi venyy pidemmäksi ja pahentaa happikatoa entisestään.

Lämpö, tyyni sää ja veden ravinteikkuus edistää sinilevien kasvua, joten sinileväesiintymät tulevat yleistymään. Noin puolet sinileväesiintymistä on myrkyllisiä. Sinileväpitoisessa vedessä ei tulisi uida, eikä myöskään juoda sitä. Yllättäen, kuitenkin voimakkain altistuminen tapahtuu hengitysteitse, joten älä missään nimessä käytä sinileväpitoista vettä löylyvetenä!
Myrkyt voivat sairastuttaa ja pahimmassa tapauksessa myös tappaa eläimiä. Sekä luonnonvaraisia eläimiä, että lemmikkejä, joten huolehdi, ettei lemmikkisi juo sinileväpitoista vettä.

Ilmastonmuutoksen myöten ilman nouseva hiilidioksidi pitoisuus, kasvukauden pidentyminen sekä lämpösumman lisääntyminen edesauttavat suurien ranta- ja vesikasvien kasvua, kuten järvikorten, järvikaislan, ratamosarpion ja kanadanvesiruton. Näin ollen rantojen ja järvien umpeenkasvu kiihtyy.

Veden lämpötilalla on suuri vaikutus kalojen lisääntymiseen, kasvuun ja sitä kautta eri lajien runsauteen ja levinneisyyteen. Kalanpoikaset tulevat hyötymään lämpimistä kesistä, mutta osa täysikasvuisista kaloista tulee kärsimään lämpimistä kesistä. Erityisesti järvien aikuiset lohikalat tulevat olemaan vaikeuksissa, sillä pintavesien lämpötila käy lohikaloille sietämättömän korkeaksi, kun taas niiden optimiympäristöä edustavan kylmän veden tilavuus vähenee. Tämän johdosta maan etelä- ja keskiosissa alueen lohikalakannat vähenevät ja tulevat kokonaan häviämään alueen matalista järvistä.
Särkikalat sen sijaan suosivat lämmintä vettä, joten ne tulevat hyötymään ilmastonmuutoksesta. Särjen kohdalla voidaan myös puhua asennemuutoksesta, sillä nykyäänhän särkeä pidetään arvottomana roskakalana. Särki on oikein laitettuna hyvää ja kelpaa aivan mainiosti syötäväksi. Tämän kirjassa mainitun asennemuutoksen alkamisen merkkejä olen huomannut kaupoissa, josta saa erilaisia särkituotteita, kuten esimerkiksi säilykehyllyltä löytyvä Järki särki.

Ahvenkaloihin kuuluva kuha tulee hyötymään ilmastonlämpenemisestä, sillä sen alin stressilämpötilan on 32 astetta, kun taas lohikaloihin kuuluvalla järvitaimenella se on vain 19 astetta.



Kirja on kirjoitettu vuonna 2011, joten kaikki siinä esiintyvät tiedot ei välttämättä enää pidä paikkansa ja eivät ole ns. uusinta uutta. Jokainen on itse vastuussa päivitetyn tiedon hankkimisesta :D


Ilmastonmuutos lähiluonnossamme sarja päättyy tähän. Toivottavasti kiinnostuit kirjasta niin paljon, että lukisit sen itse kokonaan :)


Pitäisiköhän minun vaihtaa blogiin kesäisempää maisemaa? Kommentoi, jos kaipaat kesäisempää ilmettä.

Ilmastonmuutos lähiluonnossamme: hyönteiset

Luin Arto Marjakankaan kirjan nimeltä Ilmastonmuutos lähiluonnossamme (2011). Kirjassa avattiin mielestäni todella konkreettisesti se, miten ilmastonmuutos muuttaa meidän lähiluontoa. Miltä näyttää metsät tulevaisuudessa? Entä mitä eläinlajeja täällä on? Mitä tapahtuu vesistöille ja niiden lajistolle?

Ajattelin seuravaksi tässä avata kirjan pääpiirteitä, joten spoilereita tulossa. :D Siitä huolimatta, vaikka satutkin lukemaan tästä nämä spoilerit, suosittelen kuitenkin lukemaan kirjan ihan itse, sillä se tarjoaa paljon tarkemmin avattuina nämä asiat sekä paljon muuta, mitä en tänne ole ollenkaan kirjoittanut. Asiaa on paljon, joten mennään osa kerrallaan. Tässä postauksessa on vuorossa hyönteiset.

(Tässä linkit aiempiin osiin: kavillisuus ja puusto sekä eläimet)

Hyönteiset reagoivat herkästi vähäiseenkin ilmastonvaihteluun, joten ne toimivat ikään kuin hienovaraisena mittarina. Siksi lajiston muutos kertookin paljon tilanteesta.

Perhosten leviämistahti onkin ollut nyt hurja. Osaa aiemmin vain Etelä-Suomessa tavatuista perhoslajeista tavataan nykyisin jo Lapissa asti. Tämä leviäminen tapahtui vain muutamassa vuosikymmenessä.

Viisivuotisjaksojen 1992-1996 ja 2000-2004 monet perhoslajit laajensivat levinneisyysaluettaan pohjoiseen keskimäärin 60km, mutta osan levinneisyysalueen laajennus ylitti jopa 300km, kuten paatsamansinisiipi, joka laajensi levinneisyyttään jopa 355km pohjoiseen. Lisäksi Suomeen saapuu keskimäärin 5 uutta perhoslajia vuodessa.

Tästä voidaankin päätellä, että myös pohjoisessa aiemmin tavatut lajit ovat joutuneet siirtymään sopivamman ilmaston perässä yhä pohjoisemmaksi ja ovat ajautumassa ahtaalle, kuten muutkin pohjoisemmat lajit, vaikka kirjassa ei niin mainitakaan.

Ihmisen kannalta yksi harmillisimmista hyönteislajiston muutoksista on verenimijöiden lisääntyminen. Jatkuvasti kohoavat lämpötilat ja kasvavat sademäärät suosivat hyttysiä, polttiaisia, mäkäriä ja paarmoja. Myös hirvikärpänen menestyy entistä paremmin ja sen levinneisyysalue laajentuu yhä pohjoisemmaksi, kuten puutiaisenkin. Lisäksi on mahdollista, että Suomeen saapuu uusiakin verta imeviä lajeja.

Sen lisäksi, että verenimijät ovat koetaan yleensä ärsyttäväksi riesaksi, ne levittävät tauteja. Ja kun verenimijöiden määrä lisääntyy ja levinneisyysalue laajentuu, niin tartuntojenkin määrä lisääntyy.

Hyttysten levittämistä virusperäisistä taudeista yleisin on Pogostan tauti (klik). Sitä esiintyy nykyään runsaasti Pohjois-Karjalassa, Savossa ja Keski-Suomessa.

Hyttysten levittämistä bakteeriperäisistä taudeista yleisin on jänisrutto eli tularemia (klik). Sitä esiintyy lähinnä läntisessä Suomessa. Nähtäväksi jääkin, miten nämä nykyään vähän mediahuomiota saaneet, kotimaassamme esiintyvät, hyttysten levittämät taudit lisääntyvät tulevaisuudessa.

Ilmaston lämpeneminen houkuttelee Suomeen myös uusia hyttyslajeja. Eteläisessä Ruotsissa on eräs aggressiivinen ja nopeasti lisääntyvä tulvahyttyslaji, Aedes stictius, joka on aiheuttanut kesäisten rankkasateiden jälkeen sietämättömiä tulvahyttysten massaesiintymiä. Massaesiintymien vuoksi ihmisten ja karjan on ollut ajoittain mahdotonta oleskella ulkona. Vuonna 2009 heinäkuussa Dal-joen alajuoksulla yhdellä leirintäalueella saatiin hyttyslaskurilla arvoksi jopa 54 000! Kun sietämätöntä hyttysmäärää merkitsevä arvo on 10 000. Ruotsissa viranomaiset ovat joutuneet turvautumaan äärimmäisiin torjuntakeinoihin, jopa myrkkyruiskutuksiin ilmasta käsin pahimmilla tulva-alueilla. Tätä hyttyslajia ei esiinny vielä Suomessa.

Yksi maailmallakin enemmän tunnettu hyttyslaji, tiikerihyttynen, on "kuljettautunut" Kaakkois-Aasiasta länteen päin, mutta toistaiseksi se on onneksi pysytellyt Alppien eteläpuolella. Tiikerihyttynen levittää muun muassa Dengue kuumevirus sekä Länsi-Niilin virusta. Tämän hyttyslajin saapuminen Suomeen on kaukaisempi uhka, kuin Ruotsista saapuva tulvahyttyslaji.

Jotkin polttiaiset voivat levittää märehtijöihin bluetongue-virusta. Virus on leviämässä Euroopassa ja muutamia tartuntoja on jo todettu Tanskassa ja Ruotsissa. Märehtijöitä voidaan rokottaa virusta vastaan. Suomessa ollaankin varauduttu rokotuksiin, jos tauti uhkaa levitä meille.

Hirvikärpänen on levittäytynyt yhä pohjoisemmaksi ja sitä tavataankin jo Etelä-Lapissa asti. Hirvikärpänen on ensisijaisesti hirven ulkoloinen ja se pystyy lisääntymään vain hirvissä, mutta ajan mittaan se voi myös sopeutua lisääntymään poroissa. Hirvikärpänen saattaa isäntäeläintä etsiessään hairahtua myös ihmiseen, mutta se ei pysty lisääntymään ihmisessä eikä ihmisveri kelpaa sille, vaikka se sattuisikin pistämään. Hirvikärpänen koetaan kuitenkin usein ikäväksi vierailijaksi.

Puutiainen on levinnyt Suomessa Lapin eteläosiin saakka. Puutiainen on siitä ikävä verenimijä, sillä se levittää kahta varsin ikävää tautia. Borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta.

Huomioimisen arvoista on, että myös puutiaisen toukka- ja  nymfivaiheet voivat levittää tauteja, kuten aikuisetkin yksilöt. Tätä ei kirjassa mainittu, vaikka muutoin puutiaisen kehitysvaiheita käsiteltiinkin, kuten ei sitäkään, että ihmisiä pääosin pureekin aikuiset ja nymfit. Nymfit ovat kooltaan vain 1-2mm, joten niiden puremat jäävät helposti huomaamatta, joten ne ovatkin siten salakavalia tartuttajia.

Paras suoja puutiasen levittämiä tauteja vastaan on tietenkin ennaltaehkäistä

 puutiaisen kiinnittyminen ihoon. Tähän auttaa sileäpintainen pitkähihainen ja -lahkeinen vaatetus sekä kumisaappaat, liikuttaessa puutiaisalueilla. Varotoimenpiteistä huolimatta puutiainen voi siitä huolimatta päästä iholle ja purra, siksi tulisikin tehdä kerran päivässä puutiastarkastus itselle (ja lapsilleen). Myös lemmikkejä pitäisi tarkastaa puutiaisten varalta sekä noudattaa hyvää "nukkumishygieniaa" puutiaisaikaan, siten, että lemmikit eivät nuku ihmisten kanssa samassa sängyssä, sillä silloin lemmikissä olevat puutiaiset voivat siirtyä ihmiseen sängyn välityksellä.

Kirjassa ei mainita mitään borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen ennaltaehkäisemisestä tarkemmin, kuin estää puutiaisen pureutuminen ihmiseen. Puutiaisaivokuumetta vastaan on olemassa rokote ja borrelioosia voi parhaiten ehkäistä tekemällä päivittäin puutiaistarkastuksen, sillä jos puutiainen on ollut ihossa kiinni alle vuorokauden niin borrelioosi tartunnan saaminen on epätodennäköistä. Lisää tietoa puutiaisista ja niiltä suojautumisesta täältä.

Kirja on kirjoitettu vuonna 2011, joten kaikki siinä esiintyvät tiedot ei välttämättä enää pidä paikkansa ja eivät ole ns. uusinta uutta. Jokainen on itse vastuussa päivitetyn tiedon hankkimisesta :D

Seuraavassa (ja viimeisessä) osassa on vuorossa vesistöjuttuja.