Kuukausi ilman telkkaria!

Paniikki! Apua! Siis miten joku voi olla kuukauden ilman telkkaria?!

No minäpä olin, eikä edes tehnyt kovin tiukkaa.

Mutta asiaan, miksi sitten olin kuukauden ilman telkkaria?
No, siihen on tietysti useampikin syy. Ensinnäkin olen aivan liian kauan pitkittänyt telkkarini viemistä huoltoon ja yhtenä iltana tein päätöksen, että en enää katso sitä ennen kuin olen saanut vietyä sen huoltoon. Kuukausihan siinä näemmä kesti.

Telkkarillani on ikää 6,5 vuotta ja se on siinä ajassa kerennyt keräämään sisuksiinsa aikamoiset määrät pölyä, joten tietysti huollon ensisijainen tarkoitus oli saada pölyt pois ja samalla muutoinkin tarkastaa onko kaikki kunnossa. Tavaroiden asianmukainen huolto pidentää niiden käyttöikää, yllätys!

Huollossa kerrottiin samaa mitä arvelinkin, telkkarini oli kerännyt aikamoiset pölyvarastot ja osa pölystä oli jo hieman ruskeaa eli kärähtänyttä. Olisi ehkä jo aiemmin pitänyt viedä se huoltoon.

Väkisinkin sitä kuitenkin miettii, että mitä jos en olisikaan vienyt sitä nyt huoltoon vaan antanut sen vielä kerätä pölyä pari vuotta. Varmaan olisi ollut esimerkillinen paloturvallisuus riski. Niin ja tietysti sen käyttöikä olisi myös lyhentynyt ihan vain oman piittaamattomuuden takia!
Ei minua ollenkaan harmita, että maksoin tuosta huollosta 50€, jos saan sillä pidennettyä telkkarini käyttöikää. Halvemmaksi ja ekologisemmaksi tuo huollossa käyttäminen tulee kuin uuden hankkiminen.

Toiseksi minua kiinnosti se, miten minä koen ja reagoin elämään ilman telkkaria? Olenko huomaamattani tullut riippuvaiseksi siitä kapistuksesta, vaikka en katsokaan sitä hirveästi? Entä miten käytän sen ajan, jolloin muutoin katsoisin telkkaria?

No, alkuunsa, varsinkin ensimmäisen viikon aikana, huomasin ajatuksieni hakeutuvan usein telkkariin. "Hei, illallahan voisi katsoa telkasta jonkun leffan! Ai niin, eipäs katsotakaan".

Huomasin myös alussa kaipaavani sitä, mikä oli omasta mielestäni hieman huolestuttavaa, sillä olin pitänyt itseäni ei-telkkari-riippuvaisena, mutta olinkin ilmeisesti lievästi riippuvainen.

Toisena viikkona oli jo alkanut tottumaan elämään ilman telkkaria, eikä ajatukset niin usein eksynyt telkkariin sen sijaan tuli tehtyä paljon muuta, kuten pelailtua lautapelejä, luettua kirjoja, kuunneltua äänikirjoja ja tehtyä käsitöitä.

Kolmantena viikkona aloin jo unohtamaan koko kapistuksen olemassa olon, enkä enää kaivannut sitä. Olin siis tottunut aika hyvin elämään ilman telkkaria ja riippuvuutenikin oli nyt ilmeisesti katkaistu :D

Neljäntenä viikkona en edes muistanut koko kapistusta, paitsi silloin kun vein sen huoltoon. Omalla tavallaan oli jopa haikeaa viedä se huoltoon, sillä tiesin telkkarittoman elämän loppuvan siihen. Olin näemmä tykästynyt siihen.

Nyt telkkari on ollut käytössä muutaman päivä, eikä sitä loppujen lopuksi ole tullut kovin paljoa katsottua. Mitä tästä opimme? Kun et katso telkkaria, jää enemmän aikaa tehdä muita asioita ja ei kulu turhaan sähköä. Älä siis hukkaa elämääsi telkkariin!
Kohtuudella katselussa ei mielestäni ole mitään pahaa.


Postaukseni tarkoituksena on herätellä Sinua ajattelemaan sitä, miten Sinä suhtaudut telkkariisi ja sen katsomiseen. Milloin telkkarisi on käynyt viimeksi huollossa? Pystyisitkö itse olemaan kuukauden ilman telkkaria? Minkälaisia tunteita jo pelkkä ajatuskin kuukaudesta ilman telkkaria herättää sinussa?

Väestöräjähdys podintaa osa 1

Maapallon kantokyky huolettaa, sillä väestö kasvaa ja kasvaa..

Kantokyvyllä siis tarkoitetaan jonkun alueen kykyä elättää jotakin populaatiota. Kun alueen populaatio kasvaa niin suureksi, että se ylittää alueen kantokyvyn, populaatio usein romahtaa, sillä se alkaa tuhoamaan omia elinedellytyksiään.
Tietääkseni tällä hetkellä ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka monta ihmistä maapallo pystyy elättämään (korjaa jos olen väärässä!). On jopa esitetty, että kantokyky olisi paikoin jo ylitetty.

Mietinkin, milloin tulee raja vastaan ja tämä meidän populaatio romahtaa? Hyvin tässä on ainakin jo aloitettu omien elinedellytyksien tuhoaminen.

Väestönkasvuahan siis määrittää syntyvien ja kuolleiden suhde toisiinsa. Jos syntyvyys on suuri ja kuolleisuus pieni, väestö kasvaa ja jos syntyvyys on pieni ja kuolleisuus suuri väestö pienenee. No, ainoita vaihtoehtoja väestön kasvun hillitsemiselle on joko alhainen syntyvyys tai korkea kuolleisuus. Moraalisesti syntyvyyden säännöstely on helpompaa kuin kuolleisuuden lisääminen. Tosin iki-ihana ekonatsimme Pentti Linkola kyllä hyväksyisi myös tuon kuolleisuuden lisäämisen esim. suurkaupunkien vesijohtovesien myrkyttämisellä, tautiepidemioilla tai terrori-iskuilla. No, on Linkolalla ihan hyviäkin ajatuksia osa, mutta välillä kyllä mennään aika pahasti väärille raiteille.

Reaaliaikainen laskuri väestönkasvusta ja muusta mielenkiintoisesta löytyy osoitteesta: http://www.worldometers.info/fi/.

Maailmassa on tällä hetkellä noin 7,5 miljardia ihmistä. Siis aivan liikaa! Suurin osa väestönkasvusta tai pikemminkin väestöräjähdyksestä tapahtuu kuitenkin kehitysmaissa.
Siellä lapsethan merkitsevät työvoimaa sekä vanhuuden aikaista sosiaaliturvaa vanhemmille. Ajatellaan, että kun on monta lasta, niin on sitten varmasti edes joku heistä hoitamassa vanhempia heidän ikäännyttyä. Kehitysmaissa kun lapsikuolleisuus on korkea niin ajatellaan, että pelataan varman päälle, kun hankitaan enemmän lapsia. Lisäksi ehkäisystä ei ole tietoakaan tai siihen ei ole mahdollisuutta. Myös monissa maissa lapsien määrä on mieheyden/vaimon kelpoisuuden mittari. Sitten on tietysti uskonnolliset syyt jne. Syitä väestönkasvulle on useita erilaisia.

Väestön kasvua sen sijaan hillitsee mm. tyttöjen korkeampi koulutustaso ja tulotaso sekä mahdollisuus perhesuunnitteluun ja ehkäisyyn. Myös asennemuutoksia ihannoitavan perhekoon suhteen tulisi tapahtua.

Kerta yleiset keinot väestönkasvun hillitsemiseen on tiedossa, niin miten on toteutuksen laita? Vaikeaa se näyttää olevan, sillä maailman väestö kasvaa edelleen hurjaa vauhtia.

Kiina yritti hillitä väestöräjähdystään yhden lapsen politiikallaan vuosina 1979-2015. Yhden lapsen politiikassa oli ideana se, että pariskunnat hankkisivat vain yhden lapsen. Tämä kuitenkin johti väestörakenteen vääristymään ja poikalapsien suureen syntyvyyteen, sillä kulttuurillisista syistä tyttölapsia ei arvosteta samalla tavalla.
Kiinan yhden lapsen politiikkaa on arvosteltu paljon. Osa kritisoi, että se on loukkaus ihmisarvoa vastaan, sillä jokaisella pitäisi olla oikeus päättää itse lapsien hankinnasta, että eihän valtiolla ole oikeutta puuttua sellaiseen. No joo, mutta väkisinkin sitä miettii ellei Kiinassa olisi säännöstelty syntyvyyttä niin, miten pahaksi väestöräjähdys Kiinassa olisi jo edennyt??

Niin ja Iran on käyttänyt syntyvyyden säännöstelyssä hieman pehmeämpää, mutta hyvin toimivaa keinoa, nimittäin pakollista ehkäisykurssia ennen kuin saa avioliittoluvan.

Mutta miltä kuulostaisi yhtä lasta suosiva politiikka? Itse mietin sellaista. Ehkä tämä on vain politiikasta ja maailmanmenosta tietämättömän haaveilua ja utopiaa, mutta kunhan nyt mietin vain.. 
Mutta suosittaisiin perheitä, joissa on vain yksi lapsi. Teollisuusmaissa, kuten Suomessa, tämän perheen lapsi voisi esim. saada korkeamman opintotuen tai täysin korottoman opintolainan? Tämä taas tukisi sitä, että ihmiset hankkisivat korkeamman koulutustason, joka taas vaikuttaisi väestönkasvua hillitsevästi. Keneltäkään ei siis vietäisi mitään palveluja tai etuuksia, niitä vain tarjottaisiin yhden lapsen perheen lapselle lisää. Suomessakin meitä on jo 5,5 miljoona.

Kehitysmaissa, mahdollisuuksien mukaan, olisi tuki koulunkäyntiin. Ilmainen perus- ja ammatillinen koulutus sekä tuki koulutavaroiden hankintaan. Ja ettei kävisi kuin Kiinassa, olisi vielä joku kannustin tyttölapsen pitämiseen, vaikka hänelle ilmaiset ehkäisypalvelut ja terveydenhoito? Tämä koulutus ja ehkäisypalvelut taas vaikuttaisivat hillitsevästi väestön kasvuun.

Ja väestönkasvuhan linkittyy erilaisiin maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin, mutta siitä sitten seuraavalla kerralla lisää..

Tässäpä tällainen pikainen pohdintatuokio väestöräjähdyksestä.

Vaate pohdintaa osa 1

Muotia nyt. Tarjous. Uutuus. Ota 2, Maksa 1. ALE!  -Näitä sanoja näkee usein käytettävän vaatteiden mainonnassa ja kauppojen hyllyillä.

Näillä sanoilla saadaan ihmiset ostamaan. Luodaan heille ajatus, että tämä vaate on nyt pakko saada. Että tämä tarjous on nyt aivan ainutlaatuinen, että et enää ikinä tule kohtaamaan vastaavaa tarjousta ja olisi maailman suurin virhe jättää se huomioimatta. Tai jos et seuraa nyt vallitsevaa muotia niin olet auttamattoman vanhanaikainen hylkiö, jonka sietäisi hävetä vaatteitansa.

Tämän mainontahan ei perustu millään tapaa todelliseen tarpeeseen, vaan siihen, että kulutusta halutaan lisätä. Tietenkin ihmiset tarvitsevat vaatteita ja kyllä, vaatteita voi ostaa, mutta silloin on mietittävä, mitä oikeasti tarvitsee.

Itse en seuraa muotia. En myöskään ymmärrä siitä mitään, joten jätän ekologisen muodin käsittelemisen niille ihmisille, jotka siitä jotakin ymmärtävät (jos sellaisia edes on?). Itselleni lähinnä vaan herää mieleen kysymys: voiko muoti olla mitenkään/ikinä ekologista? Itse näen sen vain karmeana tuhlaamisena.

Varmaan moni (toivottavasti) tietää vaatteiden tuotannon aiheuttamista ympäristö ongelmista sekä tuotantoon liittyvistä eettisistä ongelmista, mutta jostakin syystä ne halutaan unohtaa vaateostoksilla, juuri silloin kun löytyy "aivan ihana" paita, joka on varustettu tekstillä "made in Bangladesh" ja hintaakin on vain 5€ kun on tarjouksessa. Onko tämä sitten sitä piittaamattomuutta? Vai eikö ihmiset oikeasti tiedä mitään vaatteiden tuotannosta?

No, tehdään ihan pikainen kertaaminen vaatteiden tuotantoon liittyvistä ongelmista. Kaikkihan lähtee liikkeelle raaka-aineista ja valitettavan usein päämateriaalina vaatteissa on puuvilla. Puuvillan tuotantoon käytetään todella paljon lannoitteita ja torjunta-aineita, jotka ovat viljelijöiden ja lähialueen asukkaiden terveydelle haitallisia (viljelijöitä kuolee puuvillan viljelyssä käytettyihin torjunta-aineisiin). Myös ympäristö kärsii näistä kemikaaleista. Lisäksi puuvilla vaatii kasvaakseen paljon vettä, joten ennestäänkin kuivuudesta kärsivillä alueilla iso osa käytettävissä olevasta vedestä menee puuvillan kasteluun.
Puuvillaa on mahdollista viljellä myös luomuna, mutta sen määrä on vähäistä verrattuna tehotuotetun puuvillan viljelyyn. Luomupuuvillan tuotantomäärät ovat kuitenkin pienemmät, joten se tarvitsee suuremman peltotilan tuottaakseen saman verran kuin tehotuotettu puuvilla.
Puuvillan kehräämiseen, värjäämiseen ja varastointiin käytetään paljon erilaisia kemikaaleja, joille työntekijät altistuvat ja eivät ne ole herkkua ympäristöllekään. Kehitysmaissa monesti jätevedet lasketaan ympäristöön täysin käsittelemättöminä. Kehräämisessä ja vaatteiden ompelemisessa työntekijät altistuvat pölylle ja kärsivät sen aiheuttamista terveysongelmista. Lisäksi monesti työpäivät ovat todella pitkiä ja työskentely olosuhteet huonoja sekä työstä ei saa kunnollista palkkaa. Pääosin työntekijät ovat lapsia ja naisia.
Puuvilla vaatteen kuljetusmatkat kuluttajille ovat pitkiä, sillä ne ovat usein valmistettu kehitysmaissa, jotka sattuvat sijaitsemaan aika kaukana esimerkiksi Suomesta. Kuljetuksestakin aiheutuu siis oma kuormitus ympäristölle.
Nykyään varsinkin länsimaissa kulutus on aivan kestämättömällä tasolla. On aina pakko saada lisää ja uutta, jolloin vanhoja käyttökelpoisia vaatteita heitetään roskiin. Tästäkin syntyy aivan liikaa turhaa jätettä, jota on vaikea kierrättää/uusiokäyttää ja monissa maissa kaatopaikat tulvivat erityisesti naisten vaatteita muotioikkujen seurauksena.

Tämän kaiken kuormituksen jälkeen, minkä puuvilla vaate aiheuttaa ympäristölle ja sen parissa työskenteleville ihmisille, olisi vähintäänkin kohtuullista huolehtia vaatteesta kunnolla ja käyttää se aivan loppuun ennen kuin sen hävittää. Korjaamalla vaatteita saa helposti pidennettyä niiden käyttöikää. Myös uutta ostaessa kannattaa miettiä, tarvitsenko minä tätä todella? Entä voisinko löytää tarvitsemani vaatteen kirpputorilta?

Viimeaikoina on alkanut myös enemmän löytymään kaupoista vaatteita, jotka ovat tehty ekologisemmista materiaaleista. Löytyy luomupuuvillaa, kierrätettyä puuvilla, hamppua, lyocellia jne. Nyt ne ovat siis helpommin saavutettavissa kuin ennen. Niitä löytyy ihan perusmarketeistakin!
Yllätyin iloisesti kun tässä joku aikaa sitten kävin katsomassa Prisman miestenosastolla vaatteita ja löysin sieltä useammankin vaatteen, jossa oli teksti "eco-friendly". Vaatteet, joita kasoin olivat joko osittain luomupuuvillaa tai sitten 100% kierrätettyä puuvillaa. Kauankohan näitä on jo ollut myynnissä? Minulle tämä oli ihan uusi juttu, kun en juurikaan vaateostoksilla käy.

Ai niin ja sitten on nämä tekokuidut, josta irtoaa joka pesussa mikromuovia, joka päätyy ympäristöön. Tästä täytyykin tulevaisuudessa kirjoittaa ihan oma postaus, joten jätetään se aihe nyt käsittelemättä.

Hyvää kulutusjuhlaa, Ystäväni!

Taas alkaa kaupoissa näkymään seuraavan kulutusjuhlan lähestyminen. Surullista.

Ystävänpäivä on ideana ihan kaunis, että muistetaan ystävää ja tehdään selväksi, että ystävä on sinulle tärkeä. Siinähän siis ei ole mitään vikaa.
Sen sijaan Ystävänpäivän kaupallistuminen on pilannut koko juhlan. Vuosi vuodelta Ystävänpäivä on vain enemmän ja enemmän kulutusjuhla, jossa sen varsinainen ajatus on unohtunut tai hyvää vauhtia unohtumassa.

Kaupoista löytyy noin miljoona erilaista sydänkrääsätavaraa tähän kulutusjuhlaan liittyen, joita nyt vaan on PAKKO ostaa ystävälle, sillä se nyt vaan KUULUU Ystävänpäivään.
Loppujen lopuksi ne tavarat ovat täysin turhia, joista saajalle ei ole välttämättä edes mitään iloa, sen yhden päivän jälkeen. Hetken kuluttua tavara on jo unohdettu ja heitetty roskiin tai haudattu kaappiin. Ja näin on taas raaka-aineita haaskattu aivan turhaan. Niistäkin olisi voinut valmistaa jotakin tarpeellista, jotakin hyödyllistä.

Sitten on tämä Ystävänpäivä pakkauskulttuuri, ihan järjetöntä roskaamista. Eilenkin kaupassa käydessäni pysähdyin surullisena katsomaan erästä suklaasydän pakettia. Paketissa oli ehkä 5-10 suklaasydäntä. Ne oli nätisti kääritty punaiseen folioon, aseteltu aivan tarpeettoman isoon muoviseen muottiin, jotta ne pysyvät omilla paikoillaan. Ja vielä kaiken kukkuraksi tämä muotti suklaineen oli pitänyt vielä laittaa läpinäkyvään muoviseen rasiaan.. Kaikki tuo roska, muutaman suklaapalan takia. En vaan voi ymmärtää! Miksi?!
Jos sitä suklaata on ostettava, niin ostaisi sitten ihan normi suklaalevyn, niin tulisi paljon vähemmän roskaa (ja jos oikein haluaa panostaa niin voisi sitten ostaa luomua tai vastaavaa).

Ystävänpäivänä ei ole PAKKO ostaa mitään krääsää, sitä voi juhlia ihan viettämällä aikaa ystävän kanssa. Käykää yhdessä kävelyllä, jolloin voi vaihtaa kuulumisia tai lähtekää yhdessä retkeilemään. Rauhallisempaa puuhaa halutessaan voi ystävän luokse mennä kyläilemään ja pelata yhdessä vaikka lautapelejä tai vain olla ja jutella. Ehkäpä voisitte myös samalla laittaa ruokaa yhdessä, jotain mistä kumpikin tykkää? Jos teillä on jokin yhteinen harrastus, se olisi varmasti mieleinen Ystävänpäivä puuha. Vain luovuus on rajana. Uskon, että Ystäväsi arvostaa enemmän laatuaikaa kanssasi kuin jotain tyhjänpäiväistä krääsää.

Viettäkää aikaa yhdessä Ystävänpäivänä!