Maailman saastuneimmat paikat: Kanadan öljyhiekkakaivokset

  
Luin Andrew Blackwellin kirjoittaman kirjan nimeltä Aurinkoloma Tšernobylissä. Kirjassa Andrew siis kiertää lävitse maailman saastuneimpia paikkoja ja kaikkien yllätykseksi löytää niistä jotakin positiivista. Kirjasta inspiroituneena ajattelin esitellä blogissani samat kohteet höystettynä Andrewn kokemuksilla.
                 

                         Kanadan öljyhiekkakaivokset


Seuraavaksi Andrew matkaa Forth McMurrayn kaupunkiin Kanadan Albertaan.
Albertassa sijaitsee maailman suurimmat öljyhiekka esiintymät, joten siellä Andrew pääsee toden teolla näkemään mitä öljyhiekkateollisuus oikein on.

Öljyhiekka on hiekan jyviin sitoutunutta bitumia, joka puolestaan on osittain hajonnutta raakaöljyä. Öljyhiekkaa kavetaan avolouhoksista, joten öljyhiekkakaivoksien vaikutus ympäristöön ja maisemaan on merkittävä.

Kanadan Albertassa sijaitsevassa Antabascan öljyhiekka-alueella (Forth McMurray sijaitsee siellä) on kaivettu öljyhiekkaa liki 40 vuotta.
Öljyhiekka lepää kalkkikivikerroksen päällä 40-60 metrin paksuisina kerroksina, joiden yläpuolella oleva maa-aines on kaivettava pois, ennen kuin öljyhiekkaan pääsee käsiksi. Tätä pintakaivuu menetelmää käytetään aina 130 metrin syvyyteen asti. Syvemmällä olevan öljyhiekan esiin saamiseksi käytetään muita menetelmiä.

Koska öljyhiekkakaivokset ovat valtavan kokoisia niin tietenkin myös työkoneiden on oltava samaa sarjaa. Antabascan öljyhiekka-alueella käytetäänkin maailman suurimpia kaivureita ja kuormureita.

Kaivuun jälkeen öljyhiekkaan lisätään kuumaa vettä ja lipeää, jonka jälkeen se kuljetetaan putkia pitkin erotuslaitokseen, jossa bitumi erotellaan ja sen jälkeen eroteltu bitumi erityisjalostamoon ja hiekka takaisin avolouhokselle.
Tällä menetelmällä yhden öljy barrelin (159 litraa) tuottamiseen tarvitaan 2 tonnia öljyhiekkaa sekä useita barreleja vettä. Vaikka prosessissa käytettyä vettä voidaan kierrättää jossain määrin, syntyy siitä kuitenkin loppujen lopuksi myrkyllistä jätevettä valtavia määriä.
Öljyhiekkateollisuus nielee valtavan määrän fossiilisia polttoaineita niin työkoneisiin kuin erottelu- ja jalostusprosesseihin, ja sen lisäksi se tuhoaa avolouhoksen alueen ekosysteemin ja luo hirvittäviä myrkyllisiä jätevesijärviä. Kuulostaa mahtavalle, eikö!?

Kirjassa Andrew heti esittelee Forth McMurrayn lähellä sijaitsevan surullisen kuuluisan Syncrude yhtymän sakka-altaan (kaivosteollisuuden öljyistä bitumijätettä sisältävän jätevesialtaan).
Sakka-altaasta surullisen kuuluisan tekee sen salakavala tapa kylmäverisesti murhata viattomia hanhia.
Hanhet kun sattuvat kesken muuttomatkojensa laskeutumaan järviin ja kun tämä Syncruden jätevesiallas sattuu olemaan sellaisen kokoinen ja näyttämään sellaiselta niin, eipä ole ihme jos, viaton hanhi hairahtuu sinne laskeutumaan. Ja kun hanhi sinne laskeutuu niin peli on jo menetetty. Pois ei pääse.

Kirjassa kritisoidaan öljyhiekkateollisuutta, joka mielestäni ansaitseekin kaiken kritiikin mitä se saa osakseen. Öljyhiekasta saatavaa öljyä sanotaan aivan syystäkin likaiseksi öljyksi. Kuluuhan sen erotteluunkin jo enemmän energiaa kuin öljyn pumppaamiseen öljykentiltä, ympäristövaikutuksista puhumattakaan. Miten Andrew voi löytää mitään kaunista tällaisesta mustasta, tahmeasta ja vastenmielisestä paikasta?

Kuva lainattu osoitteesta:http://newsactivist.com/fr/comment/3080

Andrew löysi kuitenkin Crane-järven. Se on ennallistettu kuten, vanhat öljyhiekkalouhokset tulisi ennallistaa. Ennallistamisella tarkoitetaan sitä, että alue muutetaan takaisin sellaiseksi mitä se oli ennen avolouhosta. Yksinkertaisesti siis istutetaan puita ja kasveja sekä muovataan maastoon mäkiä ja monttuja. Sekä tietenkin tehdään järviä, soita ja muita vesijuttuja.

"Crane-järvi on mukava paikka. Sitä ympäröi nuori metsä, soisella rannalla kasvaa siellä täällä ruoikkoa, ja järven ympäri kiertää korkean heinän ja niittykukkien reunustama, kahden kilometrin pituinen luontopolku. Ainoa särö tässä idyllissä on, että koko paikka haisee öljyhiekalle". Andrew Crane-järvellä.

Ennallistettu Crane-järvi

Kuva lainattu osoitteesta:https://aleklett.wordpress.com/2015/05/28/a-visit-to-the-heart-of-canadas-oil-sands-industry-fort-mcmurray/

Harmillisesti, ennallistamisesta puhutaan enemmän kuin tehdään öljyhiekka yhtiöiden toimesta. Crane-järven alue on viihtyisän oloista metsikköä, mutta on vaikea ajatella sitä muuna kuin pienenä vihreänä pisarana valtavien mustien öljyhiekkakaivoksien joukossa.


Andrew törmäsi myös siihen kuinka öljyhiekkateollisuus ei ole kovin läpinäkyvää. Kaivoksen kiertoajelulla käydessään hän (eikä kukaan muukaan) nähnyt vilaustakaan öljyhiekasta, mutta sen sijaan logistiikkakeskus ja muut yhtä kiinnostavat paikat esiteltiin huolella. Myöskään suoria vastauksia kysymyksiin ei juurikaan tullut. Asioissa siis kierreltiin ja kaarreltiin sekä yritettiin kovasti kiillottaa yrityksen imagoa. Loppujen lopuksi Andrew joutui vuokraamaan lentokoneen, jotta hän sai nähdä kaivokset kunnolla, tosin siihenkin eräs öljyhiekkayhtiö puuttui ja käski lentämään alueelta pois.

Loppujen lopuksi Kanadan öljyhiekka kaivoksista ei löytynyt juurikaan mitään kaunista, Crane-järveä lukuun ottamatta, onneksi oli edes se.

Maailman saastuneimmat paikat: Tšernobyl

Luin Andrew Blackwellin kirjoittaman kirjan nimeltä Aurinkoloma Tšernobylissä. Kirjassa Andrew siis kiertää lävitse maailman saastuneimpia paikkoja ja kaikkien yllätykseksi löytää niistä jotakin positiivista. Kirjasta inspiroituneena ajattelin esitellä blogissani samat kohteet höystettynä Andrewn kokemuksilla.

                                             Tšernobyl

Kirja alkaa heti tietenkin nimensä mukaisesti vierailulla Tšernobylissä. Tšernobylissä tapahtui vuonna 1986 ydinvoimalaonnettomuus, joka on tähän mennessä tapahtuneista vakavin ja tuhoisin ydinvoimalaonnettomuus. Onnettomuuden sattuessa voimalassa oltiin tekemässä koetta, jota ei oltu hyväksytetty voimalaitoksen suunnittelijoilla eikä edes suunnittelua tunteneilla henkilöillä, sillä kokeessa oli tarkoitus käyttää voimalaa tavalla, joka nimen omaan kiellettiin laitoksen käyttömääräyksissä. Koe kuitenkin tehtiin ja voimala ei kestänyt sitä. Ensin tapahtui höyryräjähdys, sitten pienimuotoinen ydinräjähdys ja sen jälkeen tulipalo.


Pelastustoimiin osallistui mm. voimalan henkilökuntaa, palomiehiä ja sotilaita. Juuri kukaan ei tiennyt alueella olevasta säteilyvaarasta (sillä siitä ei tietenkään kerrottu), eikä siltä myöskään suojattu työntekijöitä. Ei hengityssuojaimia, aivan tavalliset vaatteet. Valtaosa kuolleista ja sairaalaan joutuneista oli juurikin pelastustyöntekijöitä, jotka olivat saaneet paljon säteilyä (säteily = paha juttu). Säteily tappoi myös mäntymetsän ja sen mukana linnut, jyrsijät ja hyönteiset.

Neuvostoliitto ei myöskään tiedottanut tapahtuneista omia kansalaisiaan, eikä edes lähialueen asukkaita. Kansalaisia ei kehotettu suojautumaan edes yksinkertaisimminkaan toimin, joditableista puhumattakaan, eikä lähialueitakaan evakuoitu ennen kuin vasta pahimmat päästöt olivat kulkeneet tuulen mukana ohitse (loppujen lopuksi alueelta evakuoitiin 135 000 asukasta).
Myöskään muut valtiot eivät saaneet parempaa informaatiota kuin Neuvostoliiton kansalaiset.


Lopuksi voimalan palo saatiin sammutettua ja päälle rakennettua teräksestä ja betonista sarkofagi eristämään suurimmat säteilylähteet. Pelastustoimissa ja suojakuoren rakentamisessa käytetyt työkoneet hylättiin erilliselle alueelle saastumisen vuoksi. Voimalan ympärille perustettiin säteilysuojelutoimenpiteenä 30 kilometrin suojavyöhyke, jonne pääsy on kielletty. Ja tulee olemaan vielä pitkään. Siitä huolimatta osa evakuoiduista ovat muuttaneet alueelle takaisin. Tästä alueesta jotkut käyttävät termiä kuollut vyöhyke.

Perus infoa onnettomuudesta. täydentämään sekavaa sepustustani.

Kirjassa kuvataan, kuinka Andrew ensin saapuu Kiovaan ja siitä matkaa kiertoajelulle Tšernobylin suojavyöhykkeelle aina reaktorin suojarakennukselle asti. Suojavyöhykkeellä Andrew käy mm. onnettomuuden jälkeen suurimman laskeuman saaneessa Punaisessa metsässä, Prypjatin autiokaupungissa, jonka kasvit ja eläimet ovat vallanneet sekä tietenkin yöpymässä hotellissa sekä hieman juhlimassa paikallisessa baarissa Tšernobylin kaupungissa.

Minusta oli kiehtovaa lukea Andrew seikkailuista suojavyöhykkeellä ja nauttia hänen kuvailevasta kerronnastaan.

Kuva Prypjatin kaupungista nykyään

Kuva lainattu osoitteesta:https://www.theatlantic.com/photo/2016/04/still-cleaning-up-30-years-after-the-chernobyl-disaster/476748/

Koko matkan ajan Andrew seuraa saamansa säteilyn määrää ja huomattavaa onkin se, että kuinka eri alueilla säteilyyn suhtaudutaan. Kiovassa saadaan paniikki jo pienestäkin säteilyn noususta, kun taas suojavyöhykkeellä siitä ei juurikaan hätkähdetä. Kummallista eikö?
Suojavyöhykkeellä Andrew tapasikin erään Dennisin, jolla oli jopa omat sieni- ja kalapaikat suojavyöhykkeellä(!!!), vaikka tunnetusti niiden syömistä pitäisi välttää alueilla, joilla on säteilylaskeumaa. Suojavyöhykkeellä säteily ei näemmä pelota.




Andrew kuvaille usein, kuinka koko suojavyöhykkeen alueella luonto kukoistaa ja kaikkialla on kaunista, vaikka maailmalla Tšernobyl nähdään hirvittävänä ja vastenmielisenä paikkana! Kun ihmiset eivät ole toimillaan häirinnyt luontoa, on se puhjennut uuteen loistoon onnettomuuden jälkeen ja "vallannut" takaisin alueita ihmisiltä. Puita ja kasveja kuulemma kasvaa aivan sopimattomissa paikoissa! Lisäksi alueella viihtyy monenlaisia eläimiä. Jopa uhanalaiset villihevoset ovat löytäneet sieltä itselleen kodin. Andrew kuvaakin suojavyöhykettä säteilevänä puutarhana.


"Maailman silmissä Tšernobyl on paikka, jossa ihmiskunta on tuhonnut luonnon. Termiä kuollut vyöhyke kuulee edelleen. Mutta missään muualla se ei tunnu niin totuuden vastaiselta kuin täällä, missä katselimme auringonlaskua, ja veden, auringon ja metsän idylliä riitti koko horisontin leveydeltä" -Andrew Blackwell Tšernobylissä.

Suojavyöhykkeellä elävä susi

Kuva lainattu osoitteesta: https://www.theatlantic.com/photo/2016/04/still-cleaning-up-30-years-after-the-chernobyl-disaster/476748/

Marjaisan rahkajälkkärin ohje

Helppo ja nopea           Marjaisa rahkajälkkäri (laktoositon)

Ainekset:

1prk Valion luomu laktoositon maitorahkaa (200g)

1prk Valion luomu laktoositon kuohukermaa (2dl)

2-3rkl sokeria

3rkl luomu herukkasosetta/hilloa (puna- tai mustaherukka)

tai

3/4dl valitsemiasi muita marjoja

Aloita vatkaamalla kuohukerma vaahdoksi. Lisää sokeri. Sekoita joukkoon maitorahka sekä herukkasose/marjat. 

Tässä on tosi helpon ja nopean rahkajälkkärin ohje. Itse tulee tätä tehtyä herukkasoseista, joita yritän kovasti saada käytettyä loppuun, ennen kuin pitäisi uudet marjat saada pakkaseen. Herukkasoseet teen mehun keittämisestä ylijääneestä mössöstä hieman sokeria lisäämällä.

Jos kokeilit tehdä ohjeella rahkajälkkäriä, niin kommentoi kuinka sujui ja mitä pidit :)

Ympäristöaiheinen tulevaisuuskirje

Otetaanhan tällä kertaa hieman ajatusleikkiä (tai jos jaksat niin kirjoitusleikkiä).

Moni teistä on varmaankin joskus kuullut tulevaisuuskirjeestä?

Siitä kun kirjoitetaan kirje tulevaisuuteen?

Kuvitellaan, että kirjoitetaan tulevaisuudessa (esim. vuonna 2027) kirjettä ystävälle, jossa kerrotaan omia kuulumisia. Millaista tyypillinen arkesi on? Mistä päiväsi koostuu? Missä asut? Keitä ihmisiä elämääsi kuuluu? Kuinka sinun tämän hetkiset vaikeudet ovat tulevaisuudessa ratkenneet ja millä keinoin (tämä on sen kirjeen pääpointti)?

Ajattelin, että tästähän voisikin tehdä ympäristöaiheisia teemoja käsittelevän version eli:

Ympäristöaiheinen tulevaisuuskirje

Aloita valitsemalla joku päivämäärä tulevaisuudesta. Se voi olla esimerkiksi 5 vuoden, 10 vuoden, 20 vuoden tai 50 vuoden päästä tästä hetkestä. Sitten aloitat kuvittelemaan, että kirjoitat ystävällesi kirjeen tuona valitsemanasi ajankohtana. Kirjeessä kerrot omasta arjestasi ekologisesta näkökulmasta katsottuna sekä sen hetkisestä ympäristön tilanteesta valitsemallasi/valitsemillasi alueilla.

Tämähän ei ole tulevaisuuden ennustamista tai kilpailua siitä kuka oli oikeassa, joten älä huoli, jos et ole perehtynyt teemaan erityisen paljon. Kyseessä on vain ajatusleikki, joten älä ota sitä niin vakavasti :) Seuraavaksi olen listannut joitakin kysymyksiä, jotka saattavat helpottaa ajatusleikkiin ryhtymistä. 

Voit aloittaa ensin miettimään, sitä missä asut, se lienee helpointa? Onko kyseessä kaupunki vai maaseutu? Mikä vuoden aika ja millainen sää?

Mitä teet päivisin? Miten kuljet paikasta A paikkaan B? Millaista ruokaa syöt? Entä jätteet? Millaisia kulutus tottumuksia sinulla on? Millaisia energiamuotoja yleisesti käytetään/käytät? Millainen valtakulttuuri näissä asioissa on? 

 Millaisia ympäristö aiheisia uutisia voisit lukea/kuulla? Millainen on maapallon tilanne? Kuinka on ilmaston lämpenemisen laita? Entä pohjoiset merijäät, Antarktis, Grönlanti ja muut lumiset ja jäiset alueet? Mitenkä maailman metsät voi? Onko kuivuutta tai vesipulaa? 

Tässä on yksi tekemäni ympäristöaiheinen tulevaisuus kirje mallina vuodelle 2032:

Hei Ystäväni!

Kirjoitan sinulle taas täältä Atlantin toiselta puolelta. Mitä sinulle kuuluu, oletko kunnossa? Luin uutisista, että Kalifornian alueella on taas riehunut valtoimenaan metsäpaloja ja sinne on julistettu hätätila ja tuhansia ihmisistä on jouduttu evakuoimaan. Taas. Tuntuu, että vuosi vuodelta nämä vain pahenevat. Ei näitä, ennen ollut näin paljoa ja näin isoja. Kyllä se kuivuus nyt koettelee teitä. Toivottavasti olet kunnossa.

Täällä on taas heinäkuun helleaalto menossa ja tällaisena viileämmästä ilmastosta pitävänä alkaa jo tuntua tukalalta tämä helle, vaikka ihan terve olenkin. Sää tiedotuksissa kerrottiin, että huomenna lämpö nousee 35 asteeseen tai yli ja vanhuksia ja muita heikkokuntoisia ihmisiä kehotettiin pysymään sisällä ilmastoiduissa tiloissa. Kyllä kesät ovat paljon lämmenneet sitten lapsuuden täällä Suomessakin. Viikonloppuna pitäisi helleaallon päättyä ja alkaa rankkasateet.

Nooh, sitten uutisoidaan rankkasateiden aiheuttamista tulvista kaupungeissa, kun monien kaupunkien hulevesiverkostot ei vaan ole riittävät eikä muutenkaan ole tajuttu jo aiemmin varautua kaupunkisuunnittelun keinoin rankkasateisiin. Aiemmin rankkasateita oli vain kesäisin, mutta nykyään niitä on myös syksyisin. Viime vuonna heinäkuussa meidän kerrostalon kellariin tulvi oikein kunnolla vettä. Kiva kun häkkivarastot olivat kellari kerroksessa, niin kaikki kastui. Onneksi vakuutus korvasi osan pilalle menneistä tavaroista.

En ole vielä tainnut kertoa, mutta vaihdoin hetki sitten työpaikkaa ja minulla on nyt paljon lyhysempi työmatka kuin aiemmin. Ennen aina jouduin kulkemaan töihin biokaasu autolla tai julkisilla, mutta nyt voin tosi kätevästi pyöräillä töihin minun uudella hienolla sähköpyörällä. Tai no ei se pyörä ihan minun oma ole, sain sen työpaikalta vaan lainaan työsuhteen ajaksi. Minusta tämä on kyllä mahtavaa, että tämä ”työsuhdepyörä” on levinnyt jo niin moneen työpaikkaan. Tämä kyllä selkeästi parantaa kaupunkien keskustojen ilmanlaatua ”saasteautokiellon” lisäksi.

Olenkin jo sinulle usein mainostanut tätä uutta lakia, joka kieltää fossiilisia polttoaineita käyttävien kulkuneuvojen liikkumisen keskusta alueella, mutta kyllä siitä on aina vähän pakko kirjoittaa, kun se niin tuore juttu on. Kieltohan on ollut voimassa kohta vasta vuoden. Ruotsissahan se on jo ollut kohta kolme vuotta. Onko teillä siellä Atlantin toisella puolella asia missä vaiheessa?

Mutta nyt minun pitää lopettaa kirjoittaminen, sillä minulla alkaa kohta puutarhavuoro. Pitää kastella kasvit. Meillä on täällä jo jonkin aikaa ollut käytössä kahden kerrostalon asukkaiden (meidän talon ja naapuri talon) kesken puutarha vuorot meidän kattopuutarhassa. Meidän kerrostalon katolla on paljon istutus laatikkoja ja yksi pieni kasvihuone, joissa kasvaa kaikkea kivaa syötävää talojen asukkaille. Me siis hoidetaan kasvit yhdessä ja syödään ne yhdessä. Naapuri talon katto on puolestaan sitten täynnä aurinkopaneeleja, joista tulee osa sähköstä meidänkin talon käyttöön. Vaihtokauppaa vähän niin kuin.

Kirjoitellaan taas!

Voit siis tehdä tulevaisuuskirjeen kertomaan, siitä kuinka kestävän kehityksen mukaan toimiminen on tullut yleiseksi tavaksi ja kaikki menee täydellisesti tai sitten ihan kauhuversion, jossa vaan hiiltä turputellan taivaalle, metsät kaadetaan, vedet saastutetaan ja kaikki paikat hukkuu jätteisiin. Ihan kuinka itse haluat. Taiteilijan vapaus nääs. Eikä sitä nyt niin tarvitse jokaiseen faktaankaan takertua tällaisessa vapaassa kirjoittamisessa.


Jos innostut kirjoittamaan tai miettimään itse ympäristöaiheista tulevaisuuskirjettä, niin kerrohan kommenteissa, miten se sujui ja millaiset fiilikset tuli.


Jos olit niin hurja ja postasit tekemäsi kirjeen omaan blogiisi, niin laita ihmeessä kommentteihin linkkiä.

Palsta puuhailua

Tiesitkö, että nyt on alkanut ehdottomasti paras aika vuodesta?
Nimittäin kasvukausi.
Silloin kaikki alkaa kasvamaan ja saa kaupungilta vuokratun viljelypalstan käyttöönsä. Tästä eteenpäin kutsukaamme minun kaupungilta vuokrattua viljelypalstaa tuttavallisemmin Läntiksi.


Sain valmiiksi kynnetyn (tosin oli kyllä huonommin kynnetty kuin viime vuonna) Läntin käyttööni reilu viikko sitten ja on ollut kyllä kiva päästä sinne puuhailemaan. Hommahan alkoi aidan pystytyksen merkeissä ja jatkui loputtoman juurienkeräysoperaation parissa. Jossain vaiheessa Läntille alkoi ilmaantua erilaisia penkkejäkin. Ei istumista varten olevia penkkejä, vaan kasveja varten olevia penkkejä.
Peruna ja lanttu ovat jo saaneet omat penkkinsä käyttöön. Porkkanankin penkki on jo puolessa välissä. Ja loput vähintäänkin loistavasti suunnitteilla.
Toki vielä on Läntillä jäljellä tyhjää tilaa, mutta eiköhän nekin täyty ajan kanssa. Jos ei muulla, niin ainakin rikkaruohoilla :D

Tänä vuonna Läntti on hieman eri kohdassa kuin viime vuonna, mutta samalla pellolla kuin aiemmin. Syy Läntin paikan vaihtoon oli yksinkertaisesti ilkivalta. Toivottavasti paikan vaihtaminen pellon reunalta keskelle kitkisi ainakin osan, mielellään kaikki, ilkivallasta pois.


Kuluuko Teidänkin kesä enemmän tai vähemmän kädet mullassa?

Ilmastonmuutos lähiluonnossamme: vesistö

Luin Arto Marjakankaan kirjan nimeltä Ilmastonmuutos lähiluonnossamme (2011). Kirjassa avattiin mielestäni todella konkreettisesti se, miten ilmastonmuutos muuttaa meidän lähiluontoa. Miltä näyttää metsät tulevaisuudessa? Entä mitä eläinlajeja täällä on? Mitä tapahtuu vesistöille ja niiden lajistolle?

Ajattelin seuravaksi tässä avata kirjan pääpiirteitä, joten spoilereita tulossa. :D Siitä huolimatta, vaikka satutkin lukemaan tästä nämä spoilerit, suosittelen kuitenkin lukemaan kirjan ihan itse, sillä se tarjoaa paljon tarkemmin avattuina nämä asiat sekä paljon muuta, mitä en tänne ole ollenkaan kirjoittanut. Asiaa on paljon, joten mennään osa kerrallaan. Tässä postauksessa on vuorossa vesistö. Tämä on sarjan viimeinen postaus.

(Tässä linkit aiempiin osiin: kasvillisuus ja puusto, eläimet ja hyönteiset)

Talvien leudontumisen takia huomattava osuus talvisateista tulee vetenä ja lumen määrä vähenee. Talvitulvat tulevat siis lisääntymään, mutta kevättulvat vähenemään. Talvien vesisateet voivatkin siis nostattaa tulvia erityisesti isoissa järvissä kuten Saimalla, Päijänteellä ja Näsijärvellä.

Kevättulvien ennustetaan aluksi lisääntyvät ja voimistuvan Pohjois-Suomessa, mutta sitten vähenevän kuten muuallakin Suomessa.

Jääpeiteajat lyhenevät entisestään ja jäät sulavat keväällä entistä aiemmin Keski- ja Etelä-Suomesta. Myös jääolot muuttuvat epävakaammiksi, jolloin eteläisessä Suomessa jäillä liikkuminen talvisin voi käydä mahdottomaksi.

Jäättömien jokien alijäähtynyt vesi voi hyytyä yllättäviä talvitulvia aiheuttaviksi suppopadoiksi eli hyydepadoiksi.

Yksi ilmastonmuutoksen merkittävimmistä seurauksista on äärevien sääilmiöiden yleistyminen. Tämä tietenkin vaikuttaa myös vesistöihin.
Kovista kaatosateista voi kehittyä rankkasadetulvia, jotka huuhtovat mukanansa vesistöihin kiintoainetta, ravinteita ja haitallisia yhdisteitä maaperästä. Tulvavesien mukaan voi joutua myös ulosteperäisiä bakteereja, jotka voivat pilata talousveden.
Vastapuolena sen sijaan loppukesään ajoittuvien kuivien kausien takia pohjaveden pinta voi laskea hälyyttävän matalalle.

Suurissa järvissä on keväällä ja syksyisin veden täyskierto, johon vaikuttaa oleellisesti veden lämpötila. Kesällä ja talvella vesi on kerrostuneista. Kun kesällä ilman lämpötila nousee, myös veden pintakerroksien lämpötila nousee. Tällöin harppauskerros väkisinkin muodostuu syvemmälle, jolloin kylmän alusveden tilavuus vähenee. Rehevissä järvissä tämä voi johtaa happikatoon alusvesissä. Koska veden syystäyskierto venyy myöhemmälle syksyyn, kesän kerrostuneisuuden kausi venyy pidemmäksi ja pahentaa happikatoa entisestään.

Lämpö, tyyni sää ja veden ravinteikkuus edistää sinilevien kasvua, joten sinileväesiintymät tulevat yleistymään. Noin puolet sinileväesiintymistä on myrkyllisiä. Sinileväpitoisessa vedessä ei tulisi uida, eikä myöskään juoda sitä. Yllättäen, kuitenkin voimakkain altistuminen tapahtuu hengitysteitse, joten älä missään nimessä käytä sinileväpitoista vettä löylyvetenä!
Myrkyt voivat sairastuttaa ja pahimmassa tapauksessa myös tappaa eläimiä. Sekä luonnonvaraisia eläimiä, että lemmikkejä, joten huolehdi, ettei lemmikkisi juo sinileväpitoista vettä.

Ilmastonmuutoksen myöten ilman nouseva hiilidioksidi pitoisuus, kasvukauden pidentyminen sekä lämpösumman lisääntyminen edesauttavat suurien ranta- ja vesikasvien kasvua, kuten järvikorten, järvikaislan, ratamosarpion ja kanadanvesiruton. Näin ollen rantojen ja järvien umpeenkasvu kiihtyy.

Veden lämpötilalla on suuri vaikutus kalojen lisääntymiseen, kasvuun ja sitä kautta eri lajien runsauteen ja levinneisyyteen. Kalanpoikaset tulevat hyötymään lämpimistä kesistä, mutta osa täysikasvuisista kaloista tulee kärsimään lämpimistä kesistä. Erityisesti järvien aikuiset lohikalat tulevat olemaan vaikeuksissa, sillä pintavesien lämpötila käy lohikaloille sietämättömän korkeaksi, kun taas niiden optimiympäristöä edustavan kylmän veden tilavuus vähenee. Tämän johdosta maan etelä- ja keskiosissa alueen lohikalakannat vähenevät ja tulevat kokonaan häviämään alueen matalista järvistä.
Särkikalat sen sijaan suosivat lämmintä vettä, joten ne tulevat hyötymään ilmastonmuutoksesta. Särjen kohdalla voidaan myös puhua asennemuutoksesta, sillä nykyäänhän särkeä pidetään arvottomana roskakalana. Särki on oikein laitettuna hyvää ja kelpaa aivan mainiosti syötäväksi. Tämän kirjassa mainitun asennemuutoksen alkamisen merkkejä olen huomannut kaupoissa, josta saa erilaisia särkituotteita, kuten esimerkiksi säilykehyllyltä löytyvä Järki särki.

Ahvenkaloihin kuuluva kuha tulee hyötymään ilmastonlämpenemisestä, sillä sen alin stressilämpötilan on 32 astetta, kun taas lohikaloihin kuuluvalla järvitaimenella se on vain 19 astetta.



Kirja on kirjoitettu vuonna 2011, joten kaikki siinä esiintyvät tiedot ei välttämättä enää pidä paikkansa ja eivät ole ns. uusinta uutta. Jokainen on itse vastuussa päivitetyn tiedon hankkimisesta :D


Ilmastonmuutos lähiluonnossamme sarja päättyy tähän. Toivottavasti kiinnostuit kirjasta niin paljon, että lukisit sen itse kokonaan :)


Pitäisiköhän minun vaihtaa blogiin kesäisempää maisemaa? Kommentoi, jos kaipaat kesäisempää ilmettä.

Ilmastonmuutos lähiluonnossamme: hyönteiset

Luin Arto Marjakankaan kirjan nimeltä Ilmastonmuutos lähiluonnossamme (2011). Kirjassa avattiin mielestäni todella konkreettisesti se, miten ilmastonmuutos muuttaa meidän lähiluontoa. Miltä näyttää metsät tulevaisuudessa? Entä mitä eläinlajeja täällä on? Mitä tapahtuu vesistöille ja niiden lajistolle?

Ajattelin seuravaksi tässä avata kirjan pääpiirteitä, joten spoilereita tulossa. :D Siitä huolimatta, vaikka satutkin lukemaan tästä nämä spoilerit, suosittelen kuitenkin lukemaan kirjan ihan itse, sillä se tarjoaa paljon tarkemmin avattuina nämä asiat sekä paljon muuta, mitä en tänne ole ollenkaan kirjoittanut. Asiaa on paljon, joten mennään osa kerrallaan. Tässä postauksessa on vuorossa hyönteiset.

(Tässä linkit aiempiin osiin: kavillisuus ja puusto sekä eläimet)

Hyönteiset reagoivat herkästi vähäiseenkin ilmastonvaihteluun, joten ne toimivat ikään kuin hienovaraisena mittarina. Siksi lajiston muutos kertookin paljon tilanteesta.

Perhosten leviämistahti onkin ollut nyt hurja. Osaa aiemmin vain Etelä-Suomessa tavatuista perhoslajeista tavataan nykyisin jo Lapissa asti. Tämä leviäminen tapahtui vain muutamassa vuosikymmenessä.

Viisivuotisjaksojen 1992-1996 ja 2000-2004 monet perhoslajit laajensivat levinneisyysaluettaan pohjoiseen keskimäärin 60km, mutta osan levinneisyysalueen laajennus ylitti jopa 300km, kuten paatsamansinisiipi, joka laajensi levinneisyyttään jopa 355km pohjoiseen. Lisäksi Suomeen saapuu keskimäärin 5 uutta perhoslajia vuodessa.

Tästä voidaankin päätellä, että myös pohjoisessa aiemmin tavatut lajit ovat joutuneet siirtymään sopivamman ilmaston perässä yhä pohjoisemmaksi ja ovat ajautumassa ahtaalle, kuten muutkin pohjoisemmat lajit, vaikka kirjassa ei niin mainitakaan.

Ihmisen kannalta yksi harmillisimmista hyönteislajiston muutoksista on verenimijöiden lisääntyminen. Jatkuvasti kohoavat lämpötilat ja kasvavat sademäärät suosivat hyttysiä, polttiaisia, mäkäriä ja paarmoja. Myös hirvikärpänen menestyy entistä paremmin ja sen levinneisyysalue laajentuu yhä pohjoisemmaksi, kuten puutiaisenkin. Lisäksi on mahdollista, että Suomeen saapuu uusiakin verta imeviä lajeja.

Sen lisäksi, että verenimijät ovat koetaan yleensä ärsyttäväksi riesaksi, ne levittävät tauteja. Ja kun verenimijöiden määrä lisääntyy ja levinneisyysalue laajentuu, niin tartuntojenkin määrä lisääntyy.

Hyttysten levittämistä virusperäisistä taudeista yleisin on Pogostan tauti (klik). Sitä esiintyy nykyään runsaasti Pohjois-Karjalassa, Savossa ja Keski-Suomessa.

Hyttysten levittämistä bakteeriperäisistä taudeista yleisin on jänisrutto eli tularemia (klik). Sitä esiintyy lähinnä läntisessä Suomessa. Nähtäväksi jääkin, miten nämä nykyään vähän mediahuomiota saaneet, kotimaassamme esiintyvät, hyttysten levittämät taudit lisääntyvät tulevaisuudessa.

Ilmaston lämpeneminen houkuttelee Suomeen myös uusia hyttyslajeja. Eteläisessä Ruotsissa on eräs aggressiivinen ja nopeasti lisääntyvä tulvahyttyslaji, Aedes stictius, joka on aiheuttanut kesäisten rankkasateiden jälkeen sietämättömiä tulvahyttysten massaesiintymiä. Massaesiintymien vuoksi ihmisten ja karjan on ollut ajoittain mahdotonta oleskella ulkona. Vuonna 2009 heinäkuussa Dal-joen alajuoksulla yhdellä leirintäalueella saatiin hyttyslaskurilla arvoksi jopa 54 000! Kun sietämätöntä hyttysmäärää merkitsevä arvo on 10 000. Ruotsissa viranomaiset ovat joutuneet turvautumaan äärimmäisiin torjuntakeinoihin, jopa myrkkyruiskutuksiin ilmasta käsin pahimmilla tulva-alueilla. Tätä hyttyslajia ei esiinny vielä Suomessa.

Yksi maailmallakin enemmän tunnettu hyttyslaji, tiikerihyttynen, on "kuljettautunut" Kaakkois-Aasiasta länteen päin, mutta toistaiseksi se on onneksi pysytellyt Alppien eteläpuolella. Tiikerihyttynen levittää muun muassa Dengue kuumevirus sekä Länsi-Niilin virusta. Tämän hyttyslajin saapuminen Suomeen on kaukaisempi uhka, kuin Ruotsista saapuva tulvahyttyslaji.

Jotkin polttiaiset voivat levittää märehtijöihin bluetongue-virusta. Virus on leviämässä Euroopassa ja muutamia tartuntoja on jo todettu Tanskassa ja Ruotsissa. Märehtijöitä voidaan rokottaa virusta vastaan. Suomessa ollaankin varauduttu rokotuksiin, jos tauti uhkaa levitä meille.

Hirvikärpänen on levittäytynyt yhä pohjoisemmaksi ja sitä tavataankin jo Etelä-Lapissa asti. Hirvikärpänen on ensisijaisesti hirven ulkoloinen ja se pystyy lisääntymään vain hirvissä, mutta ajan mittaan se voi myös sopeutua lisääntymään poroissa. Hirvikärpänen saattaa isäntäeläintä etsiessään hairahtua myös ihmiseen, mutta se ei pysty lisääntymään ihmisessä eikä ihmisveri kelpaa sille, vaikka se sattuisikin pistämään. Hirvikärpänen koetaan kuitenkin usein ikäväksi vierailijaksi.

Puutiainen on levinnyt Suomessa Lapin eteläosiin saakka. Puutiainen on siitä ikävä verenimijä, sillä se levittää kahta varsin ikävää tautia. Borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta.

Huomioimisen arvoista on, että myös puutiaisen toukka- ja  nymfivaiheet voivat levittää tauteja, kuten aikuisetkin yksilöt. Tätä ei kirjassa mainittu, vaikka muutoin puutiaisen kehitysvaiheita käsiteltiinkin, kuten ei sitäkään, että ihmisiä pääosin pureekin aikuiset ja nymfit. Nymfit ovat kooltaan vain 1-2mm, joten niiden puremat jäävät helposti huomaamatta, joten ne ovatkin siten salakavalia tartuttajia.

Paras suoja puutiasen levittämiä tauteja vastaan on tietenkin ennaltaehkäistä

 puutiaisen kiinnittyminen ihoon. Tähän auttaa sileäpintainen pitkähihainen ja -lahkeinen vaatetus sekä kumisaappaat, liikuttaessa puutiaisalueilla. Varotoimenpiteistä huolimatta puutiainen voi siitä huolimatta päästä iholle ja purra, siksi tulisikin tehdä kerran päivässä puutiastarkastus itselle (ja lapsilleen). Myös lemmikkejä pitäisi tarkastaa puutiaisten varalta sekä noudattaa hyvää "nukkumishygieniaa" puutiaisaikaan, siten, että lemmikit eivät nuku ihmisten kanssa samassa sängyssä, sillä silloin lemmikissä olevat puutiaiset voivat siirtyä ihmiseen sängyn välityksellä.

Kirjassa ei mainita mitään borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen ennaltaehkäisemisestä tarkemmin, kuin estää puutiaisen pureutuminen ihmiseen. Puutiaisaivokuumetta vastaan on olemassa rokote ja borrelioosia voi parhaiten ehkäistä tekemällä päivittäin puutiaistarkastuksen, sillä jos puutiainen on ollut ihossa kiinni alle vuorokauden niin borrelioosi tartunnan saaminen on epätodennäköistä. Lisää tietoa puutiaisista ja niiltä suojautumisesta täältä.

Kirja on kirjoitettu vuonna 2011, joten kaikki siinä esiintyvät tiedot ei välttämättä enää pidä paikkansa ja eivät ole ns. uusinta uutta. Jokainen on itse vastuussa päivitetyn tiedon hankkimisesta :D

Seuraavassa (ja viimeisessä) osassa on vuorossa vesistöjuttuja.

Kevättä ilmassa

Tämä postaus ei ole sarjasta"ilmastonmuutos lähiluonnossamme", vaikka edellisessä postauksessa lupailin seuraavaksi jatkavani sarjaa. Palataan siihen siis myöhemmin.

Tässä postauksessa on vain kevät fiilistelyä.

Kuva taimikasvattelusta.

Kuva parvekkeen heräilevästä mustaherukasta.

Parvekkeella olevista marjapensaista ainakin mustaherukka, punaherukka ja puolukka ovat hyvissä voimissa. Selvisivät siis talven yli ruukussa. Vadelman ja mansikan elonmerkkejä vielä odotellaan.

Keittiön pöytä valoisan ikkunan ääressä on täynnä erilaisia kippoja ja kuppeja, joista versoo monen näköistä vihreää. Saas nähdä moniko niistä kasvaa isoiksi asti niin, että pääsisi maistelemaan niiden satoa.

Odotan innolla tulevaa kasvukautta ja sen (toivottavasti) tarjoamia herkkuja.

Vaate pohdintaa osa 2

Palataanpa blogin parissa taas hetkeksi vaatteiden maailmaan. Nyt on vuorossa "vaate pohdintaa osa 2"! (Tässä linkki osaan 1)

Tällä kertaa pohdinnan aiheena on vaatteiden kierrättämisen tai uusiokäyttämisen vaikeus. Erityisesti sukkien ja alushousujen kohdalla, muut vaatekappaleet ovat helpommin kierrätettäviä tai uusiokäytettäviä. Jos sinua ahdistaa ajatus siitä, että koko postaus on pyhitetty vanhoille ja rikkinäisille sukille ja alushousuille, suosittelen lopettamaan lukemisen tähän.

Jos olet kylmähermoinen ekoilija, etkä hätkähdä pienistä, voit turvallisin mielin jatkaa lukemista :D

Kovin moni ei osta sukkia tai alushousuja käytettynä kirpputoreilta, joten kirpputorilla niiden menekki on huono, jos ne eivät ole uuden veroisia tai jopa uusia.

Entäpä hieman kulahtaneet, mutta ehjät, minne ne voisi viedä?
-Vaatekeräykseen niitä tietenkin voisi viedä, mutta ekologisempaa olisi tietenkin käyttää ne itse loppuun asti. (Vaatekontteihin viedyt huonokuntoiset alushousut päätyvät todennäköisesti jätteeksi.)

Entä mitä teen sukille tai alushousuille, jossa on pieni reikä tai kuminauha lähtenyt irtoamaan? -Suosittelen ottamaan käteen neulan ja lankaa mahdollisimman pian ennen kuin reikä kasvaa isoksi tai kuminauha repeää enemmän irti, jolloin se on aina vaikeampi korjata. Koska kukaan ei juurikaan sukkiasi tai alushousujasi ensimmäisenä katso, voit huoletta harjoitella näihin kappaleisiin vaatteiden korjaamista.

No, mitä ihmettä sitten teen alushousuille ja sukille, joita on jo monta kertaa korjattu ja ne alkavat olemaan tiensä päässä, heitänkö ne vain roskikseen?
-Et tietenkään! Niistäkin voi vielä tehdä vaikka mitä! Ei muuta kuin siis sakset kouraan ja askarteleman :D

Tästä viimeisimmästä päästäänkin kätevästi postauksen pääponttiin, nimittäin loppuun käytettyjen ja rikkinäisten sukkien ja alushousujen uusiokäyttö mahdollisuuksiin. Tässä on vain esiteltynä muutama mahdollisuus. Tässäkin asiassa vain luovuus on rajana. Tosin, ennen kuin aloitat askartelemaan sukkien ja alushousujen rippeistä, kannattaa ne ensin pestä.

1. Alushousuissa, joissa on leveä kuminauha, kannattaa kuminauha leikata talteen. Se on ihan uskomattoman kätevä! Se, on helppo, nopea ja monikäyttöinen apu monessa asiassa. Esimerkiksi, sitä voi käyttää retkeilypatjan, patjan, makuupussin yms. rullan kiinni pitämisessä, sillä on helppo ja nopea kiinnittää reppuun tai rinkkaan ulkopuolelle tavaroita, sillä voi kiinnittää polkupyörän tarakalle tavaroita ja muutenkin se on omassa käytössäni parhaimmillaan juuri jonkun kiinnittämisessä johonkin. Jokainen keksikööt itse lisää omaan arkeen soveltuvia käyttökohteita (mielelläni kuulisin teidän keksimistä käyttökohteista).

2. Sukissa, joissa on vielä tiukka resori, voi resorin leikata irti ja käyttää resoria ponnarin tapaan. Törmäsin tähän vinkkiin joskus nettiä selaillessani, muistaakseni. Tästä tosin en omaa itse käyttö kokemusta, sillä omat hiukseni ovat liian lyhyet ponnarihommiin :D Onko kenelläkään käyttökokemuksia?

3. Alushousuista ja sukista voi leikata ns. sotkurättejä. Isoja ja pieniä. Ovat käteviä esimerkiksi pyörän ja auton puhdistuksessa ja korjaamisessa sekä esimerkiksi pihakalusteiden ja ulkona olevien ikkunalautojen tai kaiteiden puhdistuksessa sekä koiran tassurätteinä jne. Toki eihän mikään estä näitä rättejä sisälläkään siistimmissä hommissa käyttämästä! Tässä taloudessa on vaan tapana ollut tehdä niistä sotkurättejä. Jos räteistä haluaa siistimpiä, niin niiden reunat voi nopeasti ommella saumurilla, jos sellaisen sattuu omistamaan.

4. Jos sattuu olemaan ompelijaihminen/askartelijaihminen voi sukista ja alushousuista leikata erimuotoisia tilkkuja omiin tarpeisiinsa sekä tietenkin käyttää silputtuja sukkia tai alushousuja jonkun täytteenä.

Kuvassa on tämän päivän askartelun tuloksena sotkurättejä! Kuminauhatkin säästin, mutta niitä en tullut kuvanneeksi.




Ai niin, älkää huoliko, sillä ilmastonmuutos lähiluonnossamme postauksien sarja jatkuu edelleen :D

Ilmastonmuutos lähiluonnossamme: eläimet

Luin Arto Marjakankaan kirjan nimeltä Ilmastonmuutos lähiluonnossamme (2011). Kirjassa avattiin mielestäni todella konkreettisesti se, miten ilmastonmuutos muuttaa meidän lähiluontoa. Miltä näyttää metsät tulevaisuudessa? Entä mitä eläinlajeja täällä on? Mitä tapahtuu vesistöille ja niiden lajistolle?

Ajattelin seuravaksi tässä avata kirjan pääpiirteitä, joten spoilereita tulossa. :D Siitä huolimatta, vaikka satutkin lukemaan tästä nämä spoilerit, suosittelen kuitenkin lukemaan kirjan ihan itse, sillä se tarjoaa paljon tarkemmin avattuina nämä asiat sekä paljon muuta, mitä en tänne ole ollenkaan kirjoittanut. Asiaa on paljon, joten mennään osa kerrallaan. Tässä postauksessa on vuorossa eläimet.

Koska Suomessa moni eläinlaji on sopeutunut lumisiin talviin, luonnollisena seurauksena ilmaston lämpenemisen takia, nämä lajit ovat pulassa. Lumisiin talviin sopeutuminen kun on ollut näiden lajien eräänlainen valttikortti verrattuna muihin lajeihin. Nyt se alkaa katoamaan ilmaston lämmetessä.

Metsäjänis on Suomessa alkuasukas, mutta rusakko on tulokaslaji. Metsäjänis on sopeutunut hyvin talveen. Se kestää hyvin kylmää, se pärjää karkealla oksaravinnolla ja nukkuu taivasalla. Sen lisäksi sillä on valkea talviturkki ja sillä on kyky levittää takakäpäliensä varpaat lumikengiksi, jolloin se ei uppoa syvästi lumeen ja näin ollen pystyy juoksemaan lujempaa karkuun petoeläimiä.

Rusakko ei myöskään kavahda kylmää. Se syö talvella orasta ja nurmea lumen alta, mutta tarpeen vaatiessa pärjää myös oksaravinnolla. Sen sijaan rusakko on talvisinkin harmaanruskea ja näin ollen lumisessa maisemassa helposti erottuva. Sillä ei myöskään ole metsäjäniksen tapaan "lumikenkiä" vaan sen takakäpälät uppoavat syvälle lumeen ja näin hidastavat sen etenemistä.

Nyt kun lumisen talven aika koko ajan lyhenee entisestään, on metsäjänis vaikeuksissa. Metsäjäniksen valkean talviturkin vaihto ei tapahdu lämpötilan tai lumen määrän mukaan vaan se vaihtaa valkean talviturkin päivän pituuden mukaan. Vaihto valkeaan talviturkkiin on sopeutunut aiemmin osumaan juuri siihen aikaan kuin pysyvä lumipeite on yleensä saapunut Suomeen. Nyt kun ilmasto on lämmennyt ja lumi tulee entistä myöhemmin ja lähtee entistä aiemmin, on valkea metsäjänis lumetonta maata vasten helppo saalis petoeläimille. Lisäksi kun lunta on vähemmän ja se on useammin suojasäiden ja pakkasten vuorottelun seurauksena kovettunut, kantaa se petoeläimiä, jolloin metsäjänis ei hyödy kuten aiemmin lumikenkiensä tarjoamasta etuudesta. Metsäjäniksen elinympäristö muuttuu niin nopeasti, että se ei kerkeä sopeutua siihen.

Rusakko sen sijaan hyötyy lumen vähyydestä. Sen takia rusakkojen kannat ovatkin nousussa. Tulevaisuudessa rusakko runsastuu entisestään ja levittäytyy entistä pohjoisemmaksi. Metsäjänis sen sijaan saattaa hävitä kokonaan eteläisestä Suomesta muutamassa vuosikymmenessä, mutta pohjoisessa se yhä pärjää, mutta joutuu vetäytymään syvemmälle metsiin.


Suomessa karhu nukkuu talviunta, sillä talvella karhulle ei olisi riittävästi ravintoa. Karhun talviunen pituus riippuu lämpötilasta. Lumisien ja kylmien talvien aikaan karhu nukkuu noin lokakuusta huhtikuuhun. Eteläisessä Suomessa muutaman kuukauden vähemmän. Jos talvet ovat lyhyitä ja lumettomia karhu ei nuku ollenkaan. Lauhojen ja märkien talvien aikaan pesiin valuvat vedet voivat herättää karhun aiemmin. Talviaikaan on kuitenkin karhulle sopivaa ravintoa tarjolla niukasti, jolloin se saattaa hakeutua asutuksien läheisyyteen etsimään syötävää jopa jätesäiliöistä. Tästä ei kuitenkaan varmaan kovin moni ihminen riemastu.


Metsäkauris on rusakon lisäksi yksi ilmaston lämpenemisestä hyötyvä laji. Se on pienikokoinen hirvieläin, joka talvisin käyttää ravinnokseen kenttäkerroksen kasveja, joita se kaivaa lumen alta. Pienen kokonsa takia, jopa puolen metrin lumikerros voi olla sille liikaa. Kun ilmaston lämpenemisen myötä lumi vähenee, metsäkauriille löytyy paremmin syötävää ja metsäkauriiden kannat tulevat runsastumaan ja leviämään. Toki runsastuva ilves kanta verottaa siitä oman osansa. Myös valkohäntäpeura hyötyy lumen vähenemisestä.


Myös villisialle on yli puolen metrin lumikerros liikaa, sillä se mielellään tonkii maasta ravintonsa. Siksi routainen maa ja paksu lumikerros siinä päällä hankaloittaa villisian ravinnonsaantia. Villisikakin siis hyötyy ilmaston lämpenemisestä ja sen ennustetaankin runsastuvan vähälumisilla alueilla.


Mäyrä ja supikoira nukkuvat myös talviunta, mutta saattavat olla välillä jalkeilla keskellä talveakin. Lämpenevässä ilmastossa mäyriä ja supikoiria nähdään enemmän talvisin jalkeilla. Kumpikin lajeista myös hyötyy ilmaston lämpenemisestä ja talvien lyhenemisestä.


Kyyt sen sijaan voivat kärsiä ilmaston lämpenemisestä. Kyy on talvella horroksessa talvipesissään routarajan alapuolella ja ne kestävät hetkellisesti kolmen tai neljän asteen pakkasta, mutta pitkäaikainen parin asteen pakkanen tappaa ne. Leudot talvet sinänsä parantaa kyyn talvehtimismenestystä, mutta jos talvella on vähän lunta, voi routa ulottua talvipesiin asti. Myös märkinä talvina talvipesiin valuu vettä, joka voi taas sään kylmetessä jäätyä, jolloin kyille käy huonosti.


Talvilintujen lajistossa tapahtuu muutoksia, sillä lämpenevä ilmasto houkuttelee yhä useampia lintuja kokeilemaan talvehtimista Suomessa. Myös talviruokinnasta on apua talvehtimisessa.
Viherpeiposta on hyvää vauhtia tulossa paikkalintu ja mustarastas tulee talvehtimaan yhä useammin Suomessa. Lauhat talvet houkuttelevat myös punarintaa ja peippoa kokeilemaan talvehtimista Suomessa.
Monille talvehtivista linnuista tärkeää onkin löytää sopivaa ravintoa, sen takia osa linnuista hyötyykin talviruokinnasta. Kaikki linnut ei tietenkään hyödy mistä tahansa talviruokinnasta vaan niillä on lajikohtaisia eroja esim. keltasirkku ei osaa rikkoa auringonkukansiemenien kuorta vaan syö mieluummin kauraa.
Myös lintujen kevät- ja syysmuuton ajankohdissa tapahtuu muutoksia. Syksyllä lähdetään entistä myöhempään ja keväällä tullaan entistä aiempaa.


Lumisiin pakkastalviin sopeutuneet metsäkanalinnut kuten metso, teeri, pyy, riekko ja kiiruna ovat puolestaan vaikeuksissa ilmaston lämpenemisen seurauksena. Riekko ja kiiruna ovat valkoisessa talvipuvussaan samanlaisia "maalitauluja" kuin metsäjänis, lumikko ja kärppä. Kaikilla näillä lajeilla päivän pituus säätelee talvipuvun vaihto ajankohtaa.
Kaikki metsäkanalinnut tykkäävät kaivautua lumikieppiin yöpymään kun pehmeää pakkaslunta on tarpeeksi, sillä toimiihan kuohkea pakkaslumi hyvänä lämmöneristeenä. Kun ilmasto lämpenee, pehmeää pakkaslunta on entistä harvemmin. Osalla metsäkanalinnuista, kuten teerillä ja pyyllä, ei ole talvisin valkeaa puku. Näillä linnuilla lumikieppiin kaivautuminen toimii myös piilopaikkana ja suojana saalistajia vastaan.
Ilmaston lämpenemisen seurauksena teeri pesii liian aikasin. Liian aikaisessa pesinnässä huonot säät ja kylmyys sekä siitä johtuva ravinnon pula ajaa teeriä vaikeuksiin. Kun poikaset ovat kylmissään ja nälkäisiä se piipittävät ahdinkoaan emolle, jolloin petojen on helpompi havaita poikaset. Teeri saattaakin hävitä kokonaan Etelä-Suomesta kuten metsokin. Riekko sen sijaan vetäytyy Lappiin. Kiirunan ennustetaan olevan suurimmassa vaarassa hävitä kokonaan.



Kirja on kirjoitettu vuonna 2011, joten kaikki siinä esiintyvät tiedot ei välttämättä enää pidä paikkansa ja eivät ole ns. uusinta uutta. Jokainen on itse vastuussa päivitetyn tiedon hankkimisesta :D



Seuraavassa postauksessa on vuorossa perhoset ja muut ötökät, joten jääkäähän seurailemaan.

Ilmastonmuutos lähiluonnossamme: kasvillisuus ja puusto

Luin Arto Marjakankaan kirjan nimeltä Ilmastonmuutos lähiluonnossamme (2011). Kirjassa avattiin mielestäni todella konkreettisesti se, miten ilmastonmuutos muuttaa meidän lähiluontoa. Miltä näyttää metsät tulevaisuudessa? Entä mitä eläinlajeja täällä on? Mitä tapahtuu vesistöille ja niiden lajistolle?

Ajattelin seuravaksi tässä avata kirjan pääpiirteitä, joten spoilereita tulossa. :D Siitä huolimatta, vaikka satutkin lukemaan tästä nämä spoilerit, suosittelen kuitenkin lukemaan kirjan ihan itse, sillä se tarjoaa paljon tarkemmin avattuina nämä asiat sekä paljon muuta, mitä en tänne ole ollenkaan kirjoittanut. Asiaa on paljon, joten mennään osa kerrallaan. Tässä postauksessa on vuorossa kasvillisuus ja puusto.

Kirja lähtee liikkeelle käymällä ensin lävitse maapallon ilmastohistoriaa ja nykyistä ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä, jotta aiheesta tietämätönkin pääsee hyvin "jyvälle", ennen kuin pureutuu itse asiaan.

Ensimmäisenä otetaan käsittelyyn kasvillisuuden ja puuston muutokset.
Koska kasvukausi on jo pidentynyt ja jatkaa pidentymistä entisestään, aiheuttaa se luonnollisesti muutosta lajistossamme. Kasvukausi on pidentynyt ja jatkaa pidentymistä molemmista päistä, mutta oleellisempaa on sen pidentyminen alkupäästä, sillä silloin on valoa tarpeeksi kasveille, toisin kuin syksyllä. Lisäksi ilmakehän kohonnut ja edelleen kohoava hiilidioksidipitoisuus antaa lisäpotkua kasveille, toimien kuin lannoitteena, voimistaen kasvien fotosynteesiä (vain tiettyyn pisteeseen asti tosin).

Kirjan mukaan ilmastovyöhykkeiden ennustetaan siirtyvän vähintään 500km pohjoisempaan vuoteen 2100 mennessä. Aika iso muutos, kun miettii, että Kuopiosta Rovaniemelle on matkaa n. 490km. Valitettavasti tämä ei mene kuitenkaan ihan näin kivuttomasti, että yks kaks Rovaniemellä luonto muuttuu samanlaiseksi kuin Kuopiossa. Harmillisesti tämä ilmaston lämpenemisen etenemisvauhti on niin kova, että kaikki kasvit eivät yksinkertaisesti pysy perässä, sillä tämä nopeus ylittää niiden luontaisen leviämisvauhdin. Tässä kilpailussa lämpenemistä vastaan siis pärjäävätkin ne kasvit, jotka pystyvät leviämään nopeasti.Aggressiivisten vieraslajien kuten komealupiinin, jättipalsamin ja kurtturuusun ennustetaan menestyvän tässä kilpailussa.

Sen sijaan varvikot ovat vaarassa. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu ja nopeutuva ravinteiden kierto kiihdyttää puiden kasvua, jolloin ne varjostavat kenttäkerroksen kasveja, jolloin esimerkiksi mustikka ja puolukka eivät enää jaksa marjoa. Myös paikoin maitohorsma ja heinät uhkaavat tukahduttaa varvikon alleen.
Mustikkaa koskee vielä yksi ilmastonmuutoksen aiheuttava ongelma, nimittäin liian aikainen kukkiminen. Lämmin kevät saa mustikan kukkimaan aiemmin, mutta vaarana on halla ja yöpakkaset, jotka ovat keväällä yleisiä. Varsinkin avoimilla ja alavilla kasvupaikoilla kylmyys voi palelluttaa mustikan herkät kukat. Tulevaisuudessa voi olla, että hyviä mustikkavuosia on entistä harvemmin.

Mänty tulee pärjäämään hyvin, sillä se on puistamme ekologisesti joustavin. Se sietää hyvin kylmyyttä, märkää, kuivuutta, happamuutta ja ravinteiden niukkuutta. Männyn kasvu tulee kiihtymään varsinkin Pohjois-Suomessa, jopa kaksinkertaiseksi nykyisestä vuosisadan loppuun mennessä. Tähän tosin vaikuttaa suuresti se, että Pohjois-Suomessa on paljon nuoria mäntyvaltaisia kasvatusmetsiä. Mänty alkaa myös kiivetä ylös tuntureille, joten tämä vaikuttaa paljon tunturi alueiden maiseman avaruuteen nostamalla puurajaa.

Sen sijaan kuusi ei pärjää niin hyvin kuin mänty. Etelä-Suomessa kuusen kasvu heikkenee merkittävästi. Vuosisadan loppuun mennessä kuusi saattaa kadota paikoin kokonaan maan eteläisimmistä osista. Pohjois-Suomessa kasvu saattaa paikoin parantua, mutta alkaa sitten vähenemään enemmälti vuosisadan loppupuolella.

Lehtipuille ja pensaille on sen sijaan tiedossa hyvät ajat. Koivun kasvu tulee lisääntymään koko maassa ja Etelä-Suomessa se jopa syrjäyttää kuusen. Pohjois-Suomessakin tuntureiden haapapensaikot tulevat kasvamaan voimakkaasti. Etelä-Suomessa maiseman pusikoituminen tulee jatkumaan.

Moni varmaan jo miettiikin, että onkohan meille tulossa uusia puulajeja ilmastonmuutoksen myötä? Näillä näkymin ei ole tulossa. Vaikka ilmasto sen sallisikin, eivät eteläisemmät puulajit tule toimeen meidän pitkän päivän valoilmastossa.

Lisäksi kun lehtipuiden, ruohojen ja heinien kasvu lisääntyy, lisääntyy myös allergisoivan siitepölyn määrä ja kun kasvukausi pitenee, myös siitepölylle altistumisaika pitenee. Tämä siis vaikuttaa suoranaisesti ihmisten terveyteen.

Ilmaston lämpeneminen parantaa puiden tuhohyönteisten lisääntymistä sekä mahdollistaa uusien tuholaislajien saapumisen Suomeen. Männyllä on jo monta tuholaista, mutta ilmastonlämpenemisen myötä niiden kannat vain lisääntyvät sekä joukkoon voi saapua uusiakin tuholaisia kuten pelätty mäntyankeroinen. Tuholaisten aiheuttamat metsätuhot verottavat osan metsän kasvun lisääntymisestä.
Sen lisäksi, että ilmakehän kohonnut hiilidioksidi pitoisuus ja pidentynyt kasvukausi antavat puille paremmat eväät kasvuun, se antaa myös puille mahdollisuuden tuhohyönteisten tehokkaampaan torjuntaan.

Muutokset metsien puulajeissa vaikuttavat tietenkin puiden kanssa symbioosissa eläviin sienilajeihin. Koivun lisääntymisen myötä myös voidaan saada entistä runsaampia kantarelli satoja. Myös männyn lisääntymisen myötä männynherkkutattia pitäisi löytyä enemmän. Sen sijaan kuusen kumppanina tunnettu herkkutatti voi vähentyä.

Kirja on kirjoitettu vuonna 2011, joten kaikki siinä esiintyvät tiedot ei välttämättä enää pidä paikkansa ja eivät ole ns. uusinta uutta. Jokainen on itse vastuussa päivitetyn tiedon hankkimisesta :D


Seuraavassa postauksessa on vuorossa eläimet muuttuvassa ilmastossa, joten jääkäähän seurailemaan.

RePack - Uudelleenkäytettävä pakkaus

Oletko sinäkin joskus tilannut verkkokaupasta jotakin ja jäänyt kummastelemaan postista saapunutta pakettia?
Kun pahvilaatikko onkin ollut aivan liian iso suhteessa tilaamaasi tuotteeseesi ja/tai kuinka tilaamasi tuote on laitettu noin miljoonaan muovipussiin ja tietenkin jokainen osa/tuote muovitettu erikseen. Sen lisäksi, että pahvilaatikko on liian iso ja tuotteet oikein antaumuksella muovitettu, on laatikkoon jääneelle tyhjälle tilallekin ollut pakko tehdä jotakin, nimittäin tunkea täyteen kuplamuovia, jopa ilman selvää syytä.
Oletko sinäkin jäänyt pohtimaan tuota valtavaa turhan roskan määrää, joka salakavalasti saapuu kotiisi postin kautta? Nyt tähän on ratkaisu: RePack!

Kuva Finlaysonin verkkokaupan sivuilta lainattu

Hetki sitten törmäsin tähän aivan fantastiseen suomalaiseen innovaatioon, kun tilasin hupparin Nudgesta. He kun postittavat automaattisesti kaikki tilaukset RePack pakkauksissa (alempana lista RePackia käyttävistä verkkokaupoista).

RePack on uudelleen käytettävä postituspakkaus, joka toimii kaikille tutulla panttipullo periaatteella. Kun palautat pakkauksen veloituksetta postin kautta, saat sähköpostiisi alennuskoodin mihin tahansa RePackia käyttävään verkkokauppaan, jonka voit hyödyntää seuraavalla ostoskerralla. Kätevää, eikö?

Osa verkkokaupoista lähettää tilaamasi tuotteet automaattisesti RePack pakkauksessa, osassa verkkokaupoista pitää erikseen valita RePack postituspakkaukseksi ja samalla maksaa pieni pantti.

Tässä lista verkkokaupoista, jotka lähettävät tilauksesi automaattisesti RePack pakkauksessa:
-Nudge
-Zazu Amsterdam
-Pure Waste (yli 20€ ostoihin)
-Arela

Tässä lista verkkokaupoista, joissa pitää erikseen valita RePack pakkaus postituspakkaukseksi:
-Globe Hope
-Varusteleka
-Finlayson
-Scandinavian outdoor
-Apteekkishop
-Täiturva
-Yunit
-Shave club Finland
-Ozbaby
-Matkavaruste
-Makia
-Erämaailma
-Ecosto

Lopuksi lista kaupoista, jotka käyttävät RePackia, mutta en pikaisella selauksella löytänyt, että lähettävätkö automaattisesti RePackissa vai ei:
-Mudjeans
-Lokaal20
-Frenn
-Filippa K
-Denttabs
-Byoni
-Afriek

(En ota vastuuta, jos listassa on virheitä tai se ei ole ajan tasalla)


Olen itse tästä RePackista aivan valtavan innoissani ja en tajua miten en ole tähän vielä aiemmin törmännyt (No, ehkä siksi, että ostan hyvin harvoin mitään, mutta kuitenkin) Tästä eteenpäin aion ehdottomasti suosia verkkokauppoja, jotka käyttävät RePackia. Toivottavasti jatkossa yhä useammat verkkokaupat alkavat käyttämään tätä ekologista pakkausta.



                            
                            Pakko vielä loppuun lisätä video RePackista Youtubesta

Pääsiäispupun ohje

Käsityöt voivat myös olla ekologisia tai epäekologisia, niin kuin kaikki muutkin tavarat.

Käsitöitä tehdessäsi, sinä itse voit kuitenkin päättää ne materiaalit mitä niihin käytät. Valitsemalla ympäristöystävällisiä ja eettisiä materiaaleja käsitöihisi, toimit vastuullisesti.

Tähän tämän kertaiseen käsityöhöni valitsin paikallisen ja vastuullisen tuottajan villaa (Hakamaan lammastilalta) sekä kaapin pohjalta löytyneitä pieniä värivillojen paloja yksityiskohtiin.

Tein siis pääsiäispupun. Tässä taloudessa kun ei oikein ole kummoisempia pääsiäiskoristeitä kuin pajunkissoja ja pääsiäisruohoa (ohraa), niin ajattelin tehdä niille pupun kaveriksi kun sattui olemaan vaaleaa villaa jäljellä. Ohje pupuun kuvan alla.

Pääsiäispupu huovuttamalla

Tarvikkeet:
-Huovutusneula
-Huovutus alusta esim. pala vanhasta vaahtomuovipatjasta
-Paikallisen tuottajan villaa. Värin saa jokainen itse valita
-Satiininauhaa, vanhaa lahjapaperin narua tai kangassuikale rusetiksi, vain luovuus on rajana
-Silmäneula
-Ompelulankaa, mielellään saman väristä kuin rusetti.
-Sakset

(Suluissa on käyttämieni villojen värit)

1. Ensimmäiseksi aloita huovuttamaan (vaaleasta) villasta neulalla palloa. Tästä pallosta tulee pupun alaosa, johon jalat kiinnitetään. Aloita pienestä "mytystä" ja lisää villasta vähitellen  kerroksittain samalla käännellen palloa kunnes on halutun kokoinen. Muista, käännellä palloa, jotta siitä tulee pyöreän muotoinen.

2. Seuraavaksi muotoillaan pupun jalat. Ota (vaaleasta) villasta kaksi palaa ja aloita huovuttamaan niitä pötköiksi pupun jalkaterien muotoon (2kpl), jätä "kantapään" kohta huovuttamatta vielä, jotta voit liittää sen kiinni myöhemmin jalkaosaan. Ota seuraavaksi kaksi isompaa villapalaa (vaalea) ja aloita huovuttamaan niistä litteitä ympyröitä, muista kääntää välillä kun huovutat. Nämä ovat jalkaosia (2kpl). Yhdistä jalkaterä jalkaosa-ympyrän alaosaan kiinni huovuttamatta jättämästäsi kohdasta. Samalla voit muotoilla siihen kantapään. Tarvittaessa lisää villaa.

3.Yhdistä jalat huovuttamasi pallon sivuille. Ota sen jälkeen pieni pala (vaaleaa) villaa ja huovuta se pupun hännän muotoon, jätä hännän takaosaan villaa huovuttamatta ja liitä häntä siitä pupun alaosaan.

4. Aloita taas huovuttamaan pallo (vaaleasta villasta). Tällä kertaa hieman pienempi kuin edellinen. Tästä tulee pupun keskivartalo. Huovuta pallo muuten samoin kuin aiempi, mutta jätä pallon alaosaan villaa huovuttamatta, kuten jalkaterissä. Liitä pallo tästä huovuttamatta jättämästäsi kohdasta pupun alaosaan.

5. Ota kaksi palaa (vaaleaa) villaa ja huovuta niistä kaksi pötköä käsiksi. Jätä käsien toinen pääty huovuttamatta liitosta varten. Liitä tästä huovuttamatta jättämästäsi kohdasta kädet pupun keskivartaloon.

6. Ota pala (vaaleaa) villaa ja huovuta siitä pallo, samoin kuin keskivartalo. Tästä tulee pää. Ota pieni pala (vaaleaa) villaa ja muotoile se kuonon muotoon ja jätä kuonon takaosa taas huovuttamatta liittämistä varten. Liitä kuono päähän. Liitä pää keskivartaloon.

7. Ota kaksi pala (vaaleaa) villaa ja muotoile ne korviksi. Jätä taas korvien alaosa huovuttamatta liittämistä varten. Huovuta korvan keskelle ura/syvennys, johon myöhemmin laitetaan eriväristä villaa. Liitä korvat huovuttamatta jättämistäsi kohdista päähän. Nyt pupun runko on kasassa ja enää on viimeistely.

8. Ota pieniä ja todella ohuita kerroksia/paloja (vaaleaa) villaa ja päällystä niillä pupu osa osalta. Neulaa villa kevyesti kiinni. Näin saat pupuun siistimmän ja tasaisemman pinnan. Samalla voit tehdä uria jalkojen ja käsien esiin tuomiseksi ja muutoinkin viimeistellä pupun muotoa.

9. Ota eriväristä (vaaleanpunainen) villaa kuin pupun runko ja laita sitä ohut kerros korvien uriin ja neulaa kiinni.

10. Ota (tummaa) villaa ja huovuta siitä rinkulat pupun silmiksi. Rinkulan keskelle voit lisätä vielä tässä vaiheessa valkoista villaa, jos tarve. Huovuta valkoiseen pieni ympyrä valitsemallasi värillä (vihreä). Huovuta sen keskelle tumma piste. Huovuta seuraavaksi pupun jalkoihin ja käsiin varpaiden ja sormien rajat tummalla villalla sekä nenä ja suu.

11. Leikkaa nauhasta pätkä rusetiksi. Solmi nauha pupun kaulan ympärille ja neulo kiinni rusetin muotoon langalla ja neulalla.

12. Nyt pupu on valmis juhlimaan pääsiäistä!




Menkäähän kaikki nyt paikallisen ja vastuullisen tuottajan luokse villa ostoksille! :D Vielä kerkeää ennen pääsiäistä huovuttamaan pupun!

Earth Hour 25.3.2017 klo 20.30-21.30

Kohta on se on täällä! Maailman suurin ilmastotapahtuma nimittäin! WWF kutsuukin Suomessa kaikki mukaan viettämään maailman suurinta kynttiläillallista.


Tapahtuman ideana on näyttää valomerkki ilmaston puolesta, sammuttamalla kaikki turhat valot tunnin ajaksi. Tapahtuma ei kuitenkaan ole mikään sähkön- tai energiansäästötempaus, vaan valojen sammuttaminen on enemmänkin symbolinen ele, jolla jokainen itse voi ilmaista oman huolensa päättäjille ilmaston- ja ympäristöntilasta.

WWF:n Earth  Hour on siis ensi lauantaina 25.3 klo 20.30-21.30. Kaikki voivat siihen osallistua ja osallistuminen on helppoa (Voit ilmoittaa halutessasi osallistumisesi WWF:lle tästä linkistä).

Voit ihan itse valita tavan, jolla osallistut eli ei ole pakko yksin istua kotona pimeässä vaan voit vaikka istuskella kavereiden tai perheen kanssa kynttilänvalossa syöden samalla ilmastoystävällistä ruokaa. Jos terminä ilmastoystävällinen ruoka on vieras, niin täältä löydät siihen hyvän perehdytyksen.

Tästä linkistä löydät ideoita Earth Hourin viettoon. Linkistä löydät ohjeita mm. ekologisien kynttilöiden tekemiseen ja monenlaisia herkullisen näköisiä ruokaohjeita.
Myös yritykset, järjestöt ja jne. järjestävät Earth Hour tapahtumia, joihin voi osallistua, jos ei kotona oleilu yksin tai yhdessä kiinnosta. Voit siis katsoa lähialueellasi järjestettäviä Earth Hour tapahtumia täältä.

Tässä vielä linkki WWF:n Earth Hour oppaaseen, josta myös löydät ohjeet lahjoituksien tekemiseen, jos se sinusta tuntuu sopivalta tavalta osallistua tapahtumaan.



Miten Sinä ajattelit osallistua maailman suurimpaan ilmastotapahtumaan?

Vaatteiden korjaaminen -vetoketjun vaihto ja korjaaminen

Olen blogini aiemmassa vaatepostauksessani jo maininnutkin vaatteiden korjaamisen oivaksi keinoksi pidentää niiden käyttöikää. No, seuraavaksi perehdytään siihen tarkemmin.

Huom! en ole mikään mestari näissä ompelujutuissa, joten seuraava teksti ei ole ammattilaisen kirjoittama. Yritän itse vasta perehtyä ompelukoneen sielunelämään. Niin ja mielelläni otan vastaan palautetta tai vinkkejä!

---------

Vaatteista tuntuu hajoavan aina ensimmäisenä vetoketju, vaikka muutoin olisivat vielä käyttökelpoisia. Mikä siis neuvoksi, kun ei roskiinkaan haluaisi heittää muutoin käyttökelpoista vaatetta? No, vetoketjun vaihto antaa vaatteelle uuden elämän! Mutta välillä riittää pelkkä korjaaminen ja työlääseen vaihto operaatioon ei edes tarvitse ryhtyä.

Tähän mennessä olen vetoketjun vaihtoa tarvitsevia vaatteita jemmannut vaatekaapin ylähyllylle odottamaan aikaa, jolloin vien ne jollekin vaihdettaviksi tai opettelen itse vaihtamaan.

Päätin opetella itse (yrityksen ja erehdyksen kautta, tietenkin) ja tänään sainkin vaihdettua elämäni ensimmäisen vetoketjun! Kerran aikaisemmin olen ala-asteella ommellut käsityötunnilla penaaliin vetoketjun, joten kovin paljon kokemusta/tietämystä ei minulla aiheesta ollut ennen kuin lähdin hommiin.

Hupparista oli siis lähtenyt kierreketju purkaantumaan, joten mikään muu ei enää auttanut kuin ketjun vaihto. Huom! Monesti temppuilevan vetoketjun saa kuntoon pelkästään lukkoa vaihtamalla, postauksen lopussa linkki ohje videoon.

Aluksi lähdin liikkeelle siitä, että mittasin hupparin vetoketjun pituuden ja lähdin kangaskaupasta kyselemään uutta. Halusin nimenomaan hammasvetoketju, sillä omassa käytössäni ne tuntuvat kestävän parhaiten. Kangaskaupassa ei tietenkään ollut tismalleen saman mittaista, vain pidempiä tai lyhempiä. Myyjä suositteli lyhempää ja sen sitten valitsin.

Seuraavaksi tarkastelin, miten vetoketju oli ommeltu kiinni. Yritin tarkkaan painaa mieleen ja otin muutaman kuvankin varmistukseksi. Sitten ryhdyin ratkomaan rikkinäistä vetoketjua irti. Koko ajan tarkkailin, että miten siellä kaikki oli ommeltu, että osaisin samalla tavalla ommella uuden vetoketjun.

Kun rikkinäinen vetoketju on oli irti, harmittelin hetken, että nyt joudun tämän heittämään roskiin, kun eihän tällä voi mitään tehdä. No, hetki meni ja keksin, että kun vetoketjun puolikkaat erottaa toisistaan niin niistä saa solmittua ihan hauskan näköisiä rusetteja, jotka voin laittaa myöhemmin johonkin lahjaan/korttiin/yms. koristeeksi. Ongelma siis ratkaistu, ei tullut roskaa. Täytynee myöhemmin raportoida mihinkä ne vetoketjurusetit loppujen lopuksi päätyivät.

Laitoin uuden vetoketjun ja hupparin toisen reunan oikeat puolet vastakkain ja rupesin kiinnittämään niitä silmäneuloilla toisiinsa (en ompele niin paljoa, että omistaisin nuppineuloja). Tässä vaiheessa huomasin, että uusi vetoketju on aivan liian pitkä. Hups. Joko mittasin väärin tai myyjä antoi väärän mittaisen vetoketjun, eipä sitä tiedä. No, en halunnut lähteä hakemaan uutta vetoketjua, piti ottaa luovuus avuksi. Koska kyseessä oli huppari, loogisin vaihtoehto oli tehdä eräänlainen kaulus, ompelemalla vetoketjun "ylimenevä" osa hupun reunaan (lopussa kuva).

Kiinnitin kiinni olevan vetoketjun huppari reunaa pitkin niin pitkälle huppuun asti kuin se riitti. Alhaalle jätin varulta kangasta sentin pidemmälle kuin vetoketjun, ettei vahingossa vain kävisi niin, että vetoketju tulisi kangasta pidemmälle. Taitoin vetoketjun yläpäässä olevan ylimääräisen kangas pätkän (jossa ei siis ole enää hampaita) vetoketjua vasten ja neulasin kiinni. Sitten ompelin. Käytin vetoketjupaininjalkaa ompelukoneessa ja olin aluksi aika ihmeissäni sen kanssa (yritin jopa soittaa äidiltä apuja, mutta ei se vastannut xD), sillä en ikinä aiemmin ollut vaihtanut paininjalkaa tai käyttänyt vetoketjupaininjalkaa. En nyt tähän enempää selitä paininjalan käytöstä ja vaihtamisesta, sillä niitä on niin monenlaisia ja jokaisessa koneessa on omat jipponsa. Vinkkinä vaan, että netistä löytää siihenkin ohjeita ;) Esim. tämä ohje.

Seuraavaksi "avasin" äsken neulotun kohdan niin kuin se valmiina olisi. Sitten taitoin kangasta sauman reunasta vetoketjun päälle niin, että vetoketjun kangasosa jäi kokonaan piiloon ja näkyviin jäi vain vetoketjun hampaat. Neulasin kiinni ja ompelin. Saman tein vetoketjun toiselle puolelle. Tosin tätä viimeistä taitosta ommellessani avasin vetoketju, sillä se helpotti työskentelyä.

Lopputulos oli mielestäni hyvä siihen nähden, että tämä oli ensimmäinen kerta kun vaihdoin vetoketjua. Välillä tuossa näyttää olevan kohtia missä ommel ei mene ihan suoraan vaan tekee luovia mutkia, mutta ne nyt vaan on pieniä kosmeettisia vikoja. Pääasia on, että huppari on jälleen käyttökelpoinen! :) Ei tuolla mihinkään kylille ehkä ilkiä lähteä, mutta kyllä se kotona ja metsässä menee!

Lopputulos!

Luova kaulus

Kaapissa odottaa vielä yksi huppari vailla uutta lukkoa, sillä lukko oli tehty heikkolaatuisesta materiaalista ja se mureni. Täytynee odotella milloin tulee vastaan sopivan kokoinen lukko, niin saan tuonkin hupparin käyttöön.

Tämä linkki vie Ylen tekemään vetoketjun korjausta käsittelevään videoon. Aina ei siis tarvitse ryhtyä työlääseen vetoketjun vaihtamiseen, vaan vika voi olla myös vetoketjun lukossa ja sen voi korjata helposti.

Tässä muuten tosi kätevän näköinen pika konsti vetoketjun vaihtoon. Täytynee pistää muistiin tulevaisuuden varalle.


Nyt siis kaikki vetoketjuja vaihtelemaan/korjailemaan! Annetaan vaatteelle uusi elämä!

Kuukausi ilman telkkaria!

Paniikki! Apua! Siis miten joku voi olla kuukauden ilman telkkaria?!

No minäpä olin, eikä edes tehnyt kovin tiukkaa.

Mutta asiaan, miksi sitten olin kuukauden ilman telkkaria?
No, siihen on tietysti useampikin syy. Ensinnäkin olen aivan liian kauan pitkittänyt telkkarini viemistä huoltoon ja yhtenä iltana tein päätöksen, että en enää katso sitä ennen kuin olen saanut vietyä sen huoltoon. Kuukausihan siinä näemmä kesti.

Telkkarillani on ikää 6,5 vuotta ja se on siinä ajassa kerennyt keräämään sisuksiinsa aikamoiset määrät pölyä, joten tietysti huollon ensisijainen tarkoitus oli saada pölyt pois ja samalla muutoinkin tarkastaa onko kaikki kunnossa. Tavaroiden asianmukainen huolto pidentää niiden käyttöikää, yllätys!

Huollossa kerrottiin samaa mitä arvelinkin, telkkarini oli kerännyt aikamoiset pölyvarastot ja osa pölystä oli jo hieman ruskeaa eli kärähtänyttä. Olisi ehkä jo aiemmin pitänyt viedä se huoltoon.

Väkisinkin sitä kuitenkin miettii, että mitä jos en olisikaan vienyt sitä nyt huoltoon vaan antanut sen vielä kerätä pölyä pari vuotta. Varmaan olisi ollut esimerkillinen paloturvallisuus riski. Niin ja tietysti sen käyttöikä olisi myös lyhentynyt ihan vain oman piittaamattomuuden takia!
Ei minua ollenkaan harmita, että maksoin tuosta huollosta 50€, jos saan sillä pidennettyä telkkarini käyttöikää. Halvemmaksi ja ekologisemmaksi tuo huollossa käyttäminen tulee kuin uuden hankkiminen.

Toiseksi minua kiinnosti se, miten minä koen ja reagoin elämään ilman telkkaria? Olenko huomaamattani tullut riippuvaiseksi siitä kapistuksesta, vaikka en katsokaan sitä hirveästi? Entä miten käytän sen ajan, jolloin muutoin katsoisin telkkaria?

No, alkuunsa, varsinkin ensimmäisen viikon aikana, huomasin ajatuksieni hakeutuvan usein telkkariin. "Hei, illallahan voisi katsoa telkasta jonkun leffan! Ai niin, eipäs katsotakaan".

Huomasin myös alussa kaipaavani sitä, mikä oli omasta mielestäni hieman huolestuttavaa, sillä olin pitänyt itseäni ei-telkkari-riippuvaisena, mutta olinkin ilmeisesti lievästi riippuvainen.

Toisena viikkona oli jo alkanut tottumaan elämään ilman telkkaria, eikä ajatukset niin usein eksynyt telkkariin sen sijaan tuli tehtyä paljon muuta, kuten pelailtua lautapelejä, luettua kirjoja, kuunneltua äänikirjoja ja tehtyä käsitöitä.

Kolmantena viikkona aloin jo unohtamaan koko kapistuksen olemassa olon, enkä enää kaivannut sitä. Olin siis tottunut aika hyvin elämään ilman telkkaria ja riippuvuutenikin oli nyt ilmeisesti katkaistu :D

Neljäntenä viikkona en edes muistanut koko kapistusta, paitsi silloin kun vein sen huoltoon. Omalla tavallaan oli jopa haikeaa viedä se huoltoon, sillä tiesin telkkarittoman elämän loppuvan siihen. Olin näemmä tykästynyt siihen.

Nyt telkkari on ollut käytössä muutaman päivä, eikä sitä loppujen lopuksi ole tullut kovin paljoa katsottua. Mitä tästä opimme? Kun et katso telkkaria, jää enemmän aikaa tehdä muita asioita ja ei kulu turhaan sähköä. Älä siis hukkaa elämääsi telkkariin!
Kohtuudella katselussa ei mielestäni ole mitään pahaa.


Postaukseni tarkoituksena on herätellä Sinua ajattelemaan sitä, miten Sinä suhtaudut telkkariisi ja sen katsomiseen. Milloin telkkarisi on käynyt viimeksi huollossa? Pystyisitkö itse olemaan kuukauden ilman telkkaria? Minkälaisia tunteita jo pelkkä ajatuskin kuukaudesta ilman telkkaria herättää sinussa?

Väestöräjähdys podintaa osa 1

Maapallon kantokyky huolettaa, sillä väestö kasvaa ja kasvaa..

Kantokyvyllä siis tarkoitetaan jonkun alueen kykyä elättää jotakin populaatiota. Kun alueen populaatio kasvaa niin suureksi, että se ylittää alueen kantokyvyn, populaatio usein romahtaa, sillä se alkaa tuhoamaan omia elinedellytyksiään.
Tietääkseni tällä hetkellä ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka monta ihmistä maapallo pystyy elättämään (korjaa jos olen väärässä!). On jopa esitetty, että kantokyky olisi paikoin jo ylitetty.

Mietinkin, milloin tulee raja vastaan ja tämä meidän populaatio romahtaa? Hyvin tässä on ainakin jo aloitettu omien elinedellytyksien tuhoaminen.

Väestönkasvuahan siis määrittää syntyvien ja kuolleiden suhde toisiinsa. Jos syntyvyys on suuri ja kuolleisuus pieni, väestö kasvaa ja jos syntyvyys on pieni ja kuolleisuus suuri väestö pienenee. No, ainoita vaihtoehtoja väestön kasvun hillitsemiselle on joko alhainen syntyvyys tai korkea kuolleisuus. Moraalisesti syntyvyyden säännöstely on helpompaa kuin kuolleisuuden lisääminen. Tosin iki-ihana ekonatsimme Pentti Linkola kyllä hyväksyisi myös tuon kuolleisuuden lisäämisen esim. suurkaupunkien vesijohtovesien myrkyttämisellä, tautiepidemioilla tai terrori-iskuilla. No, on Linkolalla ihan hyviäkin ajatuksia osa, mutta välillä kyllä mennään aika pahasti väärille raiteille.

Reaaliaikainen laskuri väestönkasvusta ja muusta mielenkiintoisesta löytyy osoitteesta: http://www.worldometers.info/fi/.

Maailmassa on tällä hetkellä noin 7,5 miljardia ihmistä. Siis aivan liikaa! Suurin osa väestönkasvusta tai pikemminkin väestöräjähdyksestä tapahtuu kuitenkin kehitysmaissa.
Siellä lapsethan merkitsevät työvoimaa sekä vanhuuden aikaista sosiaaliturvaa vanhemmille. Ajatellaan, että kun on monta lasta, niin on sitten varmasti edes joku heistä hoitamassa vanhempia heidän ikäännyttyä. Kehitysmaissa kun lapsikuolleisuus on korkea niin ajatellaan, että pelataan varman päälle, kun hankitaan enemmän lapsia. Lisäksi ehkäisystä ei ole tietoakaan tai siihen ei ole mahdollisuutta. Myös monissa maissa lapsien määrä on mieheyden/vaimon kelpoisuuden mittari. Sitten on tietysti uskonnolliset syyt jne. Syitä väestönkasvulle on useita erilaisia.

Väestön kasvua sen sijaan hillitsee mm. tyttöjen korkeampi koulutustaso ja tulotaso sekä mahdollisuus perhesuunnitteluun ja ehkäisyyn. Myös asennemuutoksia ihannoitavan perhekoon suhteen tulisi tapahtua.

Kerta yleiset keinot väestönkasvun hillitsemiseen on tiedossa, niin miten on toteutuksen laita? Vaikeaa se näyttää olevan, sillä maailman väestö kasvaa edelleen hurjaa vauhtia.

Kiina yritti hillitä väestöräjähdystään yhden lapsen politiikallaan vuosina 1979-2015. Yhden lapsen politiikassa oli ideana se, että pariskunnat hankkisivat vain yhden lapsen. Tämä kuitenkin johti väestörakenteen vääristymään ja poikalapsien suureen syntyvyyteen, sillä kulttuurillisista syistä tyttölapsia ei arvosteta samalla tavalla.
Kiinan yhden lapsen politiikkaa on arvosteltu paljon. Osa kritisoi, että se on loukkaus ihmisarvoa vastaan, sillä jokaisella pitäisi olla oikeus päättää itse lapsien hankinnasta, että eihän valtiolla ole oikeutta puuttua sellaiseen. No joo, mutta väkisinkin sitä miettii ellei Kiinassa olisi säännöstelty syntyvyyttä niin, miten pahaksi väestöräjähdys Kiinassa olisi jo edennyt??

Niin ja Iran on käyttänyt syntyvyyden säännöstelyssä hieman pehmeämpää, mutta hyvin toimivaa keinoa, nimittäin pakollista ehkäisykurssia ennen kuin saa avioliittoluvan.

Mutta miltä kuulostaisi yhtä lasta suosiva politiikka? Itse mietin sellaista. Ehkä tämä on vain politiikasta ja maailmanmenosta tietämättömän haaveilua ja utopiaa, mutta kunhan nyt mietin vain.. 
Mutta suosittaisiin perheitä, joissa on vain yksi lapsi. Teollisuusmaissa, kuten Suomessa, tämän perheen lapsi voisi esim. saada korkeamman opintotuen tai täysin korottoman opintolainan? Tämä taas tukisi sitä, että ihmiset hankkisivat korkeamman koulutustason, joka taas vaikuttaisi väestönkasvua hillitsevästi. Keneltäkään ei siis vietäisi mitään palveluja tai etuuksia, niitä vain tarjottaisiin yhden lapsen perheen lapselle lisää. Suomessakin meitä on jo 5,5 miljoona.

Kehitysmaissa, mahdollisuuksien mukaan, olisi tuki koulunkäyntiin. Ilmainen perus- ja ammatillinen koulutus sekä tuki koulutavaroiden hankintaan. Ja ettei kävisi kuin Kiinassa, olisi vielä joku kannustin tyttölapsen pitämiseen, vaikka hänelle ilmaiset ehkäisypalvelut ja terveydenhoito? Tämä koulutus ja ehkäisypalvelut taas vaikuttaisivat hillitsevästi väestön kasvuun.

Ja väestönkasvuhan linkittyy erilaisiin maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin, mutta siitä sitten seuraavalla kerralla lisää..

Tässäpä tällainen pikainen pohdintatuokio väestöräjähdyksestä.