Luin Risto Isomäen kirjan nimeltä Ydinvoima Fukushiman jälkeen. Se pani minut miettimään.
En ole ydinvoiman asiantuntija. En muutoinkaan ole erityisen perehtynyt tähän aiheeseen. Se perehtyminen on vasta työn alla. Haluan perehtyä aiheeseen kunnolla, jotta ymmärtäisin sitä. Kun ymmärrän, voin muodostaa aiheesta oman näkemykseni. Olen kuitenkin kiinnostunut ydinvoiman turvallisuudesta ja vaikutuksista ympäristöön.
Kirjassa esitellään mielenkiintoisia sekä myös hyvin huolestuttavia asioita ydinvoimasta. En pidä tätä kirjaa kuitenkaan minään Pyhänä Kirjana ja usko sokeasti sen jokaista lausetta. Kaikilla asioilla on aina kääntöpuoli ja samasta asiasta on useita erilaisia näkemyksiä. Jos en kerta ole aiheeseen kovinkaan perehtynyt, ei minun kannata kasata tietämystäni ja näkemystäni vain yhden ainoan kirjan pohjalta. Mieluiten varmentaisin tiedot useista eri lähteestä.
Yksi kirjan mielenkiintoisimpia asioita oli tupakan sisältämän poloniumin yhteys syöpään. Tupakka sisältää radioaktiivista polonium 210 -isotooppia. Tupakka kasvi siis tykkää jostakin syystä kerätä maaperästä itseensä poloniumia, joka sinne päätyy keinolannoitteiden kautta. Tupakan tuhkasta sen sijaan ei löydy poloniumia. Polonium jää matkan varrella ihmisen keuhkoihin, kivasti säteilemään ja siitähän sitten sitä syöpää pukkaa. Toki tupakassa on monta muutakin ei-kovin-kivaa kemikaalia.
Yksi kirjan huolestuttavimpia asioita oli ydinvoimaloiden turvallisuus ja siihen liittyvä riskien vähättely. Kirjassa esitetään myös näkemys, jonka mukaan ydinvoimateollisuus ei varaudu ongelmiin etukäteen, vaan myöntää ne vasta kun vahinko on jo tapahtunut tai ollut hyvin lähellä tapahtua. Tämä lause huolestuttaa minua kovasti. En ole pätevä arvioimaan tuon lauseen paikkansa pitävyyttä, mutta kyllä minua suorastaan karmii jo ajatuskin siitä, että jos tuo onkin totta. Risto Isomäki kyllä esitteli kirjassaan kattavasti perusteluja tuolle ajatukselleen. Tähän täytynee jatkossa perehtyä lisää.
Hän esittää kirjassa myös toisen huolestuttavan lauseen. "Stuk lähtee omissa skenaarioissaan siitä, että ei haittaa kauheasti vaikka terroristit pääsisivät voimalan sisälle. He eivät kuitenkaan ehtisi saada mitään vakavaa aikaan, ennen kuin Karhukopla jo ehtisi paikalle ja ottaisi heidät vangiksi". Niin, no mitäpä minä olen tätä arvioimaan, mutta maalaisjärjellä ajateltuna tuollainen suhtautuminen ydinvoimalan turvallisuuteen on vähintäänkin huolestuttavaa. Täytynee tähänkin aiheeseen perehtyä lisää.
Yleisesti ydinvoimaa mainostetaan kasvihuonekaasu päästöttömänä ja sen uskotaan olevan ilmastonmuutoksen hillitsemisessä avain asemassa. Kirjasta löytyi kuitenkin tähän vastine. Kirjassa oli listattu pohdintojen tuloksena ydinvoimaloiden (koko tuotantoketjun) suoria ilmastoa lämmittäviä sekä viilentäviä vaikutuksia. Itse yllätyin lämmittävien vaikutuksien määrästä ja siitä kuinka niitä ei ole syystä tai toisesta kirjan mukaan juurikaan tutkittu. Myös se, mitä kautta ydinvoimaloista kirjan mukaan tulisi metaani- ja hiilidioksidipäästöjä, on ajatuksena mielenkiintoinen ja huomioimisen arvoinen seikka.
Ja kyllä, kirjassa myös mainittiin hiilivoimalan ja ydinvoimalan suuri ero hiilidioksidi päästöissä, kuinka hiilivoimalassa on paljon suuremmat hiilidioksidi päästöt kuin ydinvoimalassa.
Kirjassa oli paljon muutakin mielenkiintoista, mutta nämä nyt nousivat itselläni esiin. Suosittelen lukemaan kirjan jos aihepiiri yhtään kiinnostaa. Teknisesti ottaen tämä "kirja" on pamfletti, jonka kyllä huomaa tekstistä, mutta jos sen tyylistä kirjoitusta ei säikähdä, kirjasta saa mielenkiintoisen näkökulman ydinvoimaan.
Lukija, oletko sinä lukenut tätä kirjaa? Millaisia ajatuksia se sinussa herätti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti