Kirja alkaa heti tietenkin nimensä mukaisesti vierailulla Tšernobylissä. Tšernobylissä tapahtui vuonna 1986 ydinvoimalaonnettomuus, joka on tähän mennessä tapahtuneista vakavin ja tuhoisin ydinvoimalaonnettomuus. Onnettomuuden sattuessa voimalassa oltiin tekemässä koetta, jota ei oltu hyväksytetty voimalaitoksen suunnittelijoilla eikä edes suunnittelua tunteneilla henkilöillä, sillä kokeessa oli tarkoitus käyttää voimalaa tavalla, joka nimen omaan kiellettiin laitoksen käyttömääräyksissä. Koe kuitenkin tehtiin ja voimala ei kestänyt sitä. Ensin tapahtui höyryräjähdys, sitten pienimuotoinen ydinräjähdys ja sen jälkeen tulipalo.
Pelastustoimiin osallistui mm. voimalan henkilökuntaa, palomiehiä ja sotilaita. Juuri kukaan ei tiennyt alueella olevasta säteilyvaarasta (sillä siitä ei tietenkään kerrottu), eikä siltä myöskään suojattu työntekijöitä. Ei hengityssuojaimia, aivan tavalliset vaatteet. Valtaosa kuolleista ja sairaalaan joutuneista oli juurikin pelastustyöntekijöitä, jotka olivat saaneet paljon säteilyä (säteily = paha juttu). Säteily tappoi myös mäntymetsän ja sen mukana linnut, jyrsijät ja hyönteiset.
Neuvostoliitto ei myöskään tiedottanut tapahtuneista omia kansalaisiaan, eikä edes lähialueen asukkaita. Kansalaisia ei kehotettu suojautumaan edes yksinkertaisimminkaan toimin, joditableista puhumattakaan, eikä lähialueitakaan evakuoitu ennen kuin vasta pahimmat päästöt olivat kulkeneet tuulen mukana ohitse (loppujen lopuksi alueelta evakuoitiin 135 000 asukasta).
Myöskään muut valtiot eivät saaneet parempaa informaatiota kuin Neuvostoliiton kansalaiset.
Lopuksi voimalan palo saatiin sammutettua ja päälle rakennettua teräksestä ja betonista sarkofagi eristämään suurimmat säteilylähteet. Pelastustoimissa ja suojakuoren rakentamisessa käytetyt työkoneet hylättiin erilliselle alueelle saastumisen vuoksi. Voimalan ympärille perustettiin säteilysuojelutoimenpiteenä 30 kilometrin suojavyöhyke, jonne pääsy on kielletty. Ja tulee olemaan vielä pitkään. Siitä huolimatta osa evakuoiduista ovat muuttaneet alueelle takaisin. Tästä alueesta jotkut käyttävät termiä kuollut vyöhyke.
Perus infoa onnettomuudesta. täydentämään sekavaa sepustustani.
Kirjassa kuvataan, kuinka Andrew ensin saapuu Kiovaan ja siitä matkaa kiertoajelulle Tšernobylin suojavyöhykkeelle aina reaktorin suojarakennukselle asti. Suojavyöhykkeellä Andrew käy mm. onnettomuuden jälkeen suurimman laskeuman saaneessa Punaisessa metsässä, Prypjatin autiokaupungissa, jonka kasvit ja eläimet ovat vallanneet sekä tietenkin yöpymässä hotellissa sekä hieman juhlimassa paikallisessa baarissa Tšernobylin kaupungissa.
Minusta oli kiehtovaa lukea Andrew seikkailuista suojavyöhykkeellä ja nauttia hänen kuvailevasta kerronnastaan.
Kuva Prypjatin kaupungista nykyään
Kuva lainattu osoitteesta:https://www.theatlantic.com/photo/2016/04/still-cleaning-up-30-years-after-the-chernobyl-disaster/476748/
Koko matkan ajan Andrew seuraa saamansa säteilyn määrää ja huomattavaa onkin se, että kuinka eri alueilla säteilyyn suhtaudutaan. Kiovassa saadaan paniikki jo pienestäkin säteilyn noususta, kun taas suojavyöhykkeellä siitä ei juurikaan hätkähdetä. Kummallista eikö?
Suojavyöhykkeellä Andrew tapasikin erään Dennisin, jolla oli jopa omat sieni- ja kalapaikat suojavyöhykkeellä(!!!), vaikka tunnetusti niiden syömistä pitäisi välttää alueilla, joilla on säteilylaskeumaa. Suojavyöhykkeellä säteily ei näemmä pelota.
Andrew kuvaille usein, kuinka koko suojavyöhykkeen alueella luonto kukoistaa ja kaikkialla on kaunista, vaikka maailmalla Tšernobyl nähdään hirvittävänä ja vastenmielisenä paikkana! Kun ihmiset eivät ole toimillaan häirinnyt luontoa, on se puhjennut uuteen loistoon onnettomuuden jälkeen ja "vallannut" takaisin alueita ihmisiltä. Puita ja kasveja kuulemma kasvaa aivan sopimattomissa paikoissa! Lisäksi alueella viihtyy monenlaisia eläimiä. Jopa uhanalaiset villihevoset ovat löytäneet sieltä itselleen kodin. Andrew kuvaakin suojavyöhykettä säteilevänä puutarhana.
"Maailman silmissä Tšernobyl on paikka, jossa ihmiskunta on tuhonnut luonnon. Termiä kuollut vyöhyke kuulee edelleen. Mutta missään muualla se ei tunnu niin totuuden vastaiselta kuin täällä, missä katselimme auringonlaskua, ja veden, auringon ja metsän idylliä riitti koko horisontin leveydeltä" -Andrew Blackwell Tšernobylissä.
Suojavyöhykkeellä elävä susi
Kuva lainattu osoitteesta: https://www.theatlantic.com/photo/2016/04/still-cleaning-up-30-years-after-the-chernobyl-disaster/476748/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti