Ajattelin seuravaksi tässä avata kirjan pääpiirteitä, joten spoilereita tulossa. :D Siitä huolimatta, vaikka satutkin lukemaan tästä nämä spoilerit, suosittelen kuitenkin lukemaan kirjan ihan itse, sillä se tarjoaa paljon tarkemmin avattuina nämä asiat sekä paljon muuta, mitä en tänne ole ollenkaan kirjoittanut. Asiaa on paljon, joten mennään osa kerrallaan. Tässä postauksessa on vuorossa eläimet.
Koska Suomessa moni eläinlaji on sopeutunut lumisiin talviin, luonnollisena seurauksena ilmaston lämpenemisen takia, nämä lajit ovat pulassa. Lumisiin talviin sopeutuminen kun on ollut näiden lajien eräänlainen valttikortti verrattuna muihin lajeihin. Nyt se alkaa katoamaan ilmaston lämmetessä.
Metsäjänis on Suomessa alkuasukas, mutta rusakko on tulokaslaji. Metsäjänis on sopeutunut hyvin talveen. Se kestää hyvin kylmää, se pärjää karkealla oksaravinnolla ja nukkuu taivasalla. Sen lisäksi sillä on valkea talviturkki ja sillä on kyky levittää takakäpäliensä varpaat lumikengiksi, jolloin se ei uppoa syvästi lumeen ja näin ollen pystyy juoksemaan lujempaa karkuun petoeläimiä.
Rusakko ei myöskään kavahda kylmää. Se syö talvella orasta ja nurmea lumen alta, mutta tarpeen vaatiessa pärjää myös oksaravinnolla. Sen sijaan rusakko on talvisinkin harmaanruskea ja näin ollen lumisessa maisemassa helposti erottuva. Sillä ei myöskään ole metsäjäniksen tapaan "lumikenkiä" vaan sen takakäpälät uppoavat syvälle lumeen ja näin hidastavat sen etenemistä.
Nyt kun lumisen talven aika koko ajan lyhenee entisestään, on metsäjänis vaikeuksissa. Metsäjäniksen valkean talviturkin vaihto ei tapahdu lämpötilan tai lumen määrän mukaan vaan se vaihtaa valkean talviturkin päivän pituuden mukaan. Vaihto valkeaan talviturkkiin on sopeutunut aiemmin osumaan juuri siihen aikaan kuin pysyvä lumipeite on yleensä saapunut Suomeen. Nyt kun ilmasto on lämmennyt ja lumi tulee entistä myöhemmin ja lähtee entistä aiemmin, on valkea metsäjänis lumetonta maata vasten helppo saalis petoeläimille. Lisäksi kun lunta on vähemmän ja se on useammin suojasäiden ja pakkasten vuorottelun seurauksena kovettunut, kantaa se petoeläimiä, jolloin metsäjänis ei hyödy kuten aiemmin lumikenkiensä tarjoamasta etuudesta. Metsäjäniksen elinympäristö muuttuu niin nopeasti, että se ei kerkeä sopeutua siihen.
Rusakko sen sijaan hyötyy lumen vähyydestä. Sen takia rusakkojen kannat ovatkin nousussa. Tulevaisuudessa rusakko runsastuu entisestään ja levittäytyy entistä pohjoisemmaksi. Metsäjänis sen sijaan saattaa hävitä kokonaan eteläisestä Suomesta muutamassa vuosikymmenessä, mutta pohjoisessa se yhä pärjää, mutta joutuu vetäytymään syvemmälle metsiin.
Suomessa karhu nukkuu talviunta, sillä talvella karhulle ei olisi riittävästi ravintoa. Karhun talviunen pituus riippuu lämpötilasta. Lumisien ja kylmien talvien aikaan karhu nukkuu noin lokakuusta huhtikuuhun. Eteläisessä Suomessa muutaman kuukauden vähemmän. Jos talvet ovat lyhyitä ja lumettomia karhu ei nuku ollenkaan. Lauhojen ja märkien talvien aikaan pesiin valuvat vedet voivat herättää karhun aiemmin. Talviaikaan on kuitenkin karhulle sopivaa ravintoa tarjolla niukasti, jolloin se saattaa hakeutua asutuksien läheisyyteen etsimään syötävää jopa jätesäiliöistä. Tästä ei kuitenkaan varmaan kovin moni ihminen riemastu.
Metsäkauris on rusakon lisäksi yksi ilmaston lämpenemisestä hyötyvä laji. Se on pienikokoinen hirvieläin, joka talvisin käyttää ravinnokseen kenttäkerroksen kasveja, joita se kaivaa lumen alta. Pienen kokonsa takia, jopa puolen metrin lumikerros voi olla sille liikaa. Kun ilmaston lämpenemisen myötä lumi vähenee, metsäkauriille löytyy paremmin syötävää ja metsäkauriiden kannat tulevat runsastumaan ja leviämään. Toki runsastuva ilves kanta verottaa siitä oman osansa. Myös valkohäntäpeura hyötyy lumen vähenemisestä.
Myös villisialle on yli puolen metrin lumikerros liikaa, sillä se mielellään tonkii maasta ravintonsa. Siksi routainen maa ja paksu lumikerros siinä päällä hankaloittaa villisian ravinnonsaantia. Villisikakin siis hyötyy ilmaston lämpenemisestä ja sen ennustetaankin runsastuvan vähälumisilla alueilla.
Mäyrä ja supikoira nukkuvat myös talviunta, mutta saattavat olla välillä jalkeilla keskellä talveakin. Lämpenevässä ilmastossa mäyriä ja supikoiria nähdään enemmän talvisin jalkeilla. Kumpikin lajeista myös hyötyy ilmaston lämpenemisestä ja talvien lyhenemisestä.
Kyyt sen sijaan voivat kärsiä ilmaston lämpenemisestä. Kyy on talvella horroksessa talvipesissään routarajan alapuolella ja ne kestävät hetkellisesti kolmen tai neljän asteen pakkasta, mutta pitkäaikainen parin asteen pakkanen tappaa ne. Leudot talvet sinänsä parantaa kyyn talvehtimismenestystä, mutta jos talvella on vähän lunta, voi routa ulottua talvipesiin asti. Myös märkinä talvina talvipesiin valuu vettä, joka voi taas sään kylmetessä jäätyä, jolloin kyille käy huonosti.
Talvilintujen lajistossa tapahtuu muutoksia, sillä lämpenevä ilmasto houkuttelee yhä useampia lintuja kokeilemaan talvehtimista Suomessa. Myös talviruokinnasta on apua talvehtimisessa.
Viherpeiposta on hyvää vauhtia tulossa paikkalintu ja mustarastas tulee talvehtimaan yhä useammin Suomessa. Lauhat talvet houkuttelevat myös punarintaa ja peippoa kokeilemaan talvehtimista Suomessa.
Monille talvehtivista linnuista tärkeää onkin löytää sopivaa ravintoa, sen takia osa linnuista hyötyykin talviruokinnasta. Kaikki linnut ei tietenkään hyödy mistä tahansa talviruokinnasta vaan niillä on lajikohtaisia eroja esim. keltasirkku ei osaa rikkoa auringonkukansiemenien kuorta vaan syö mieluummin kauraa.
Myös lintujen kevät- ja syysmuuton ajankohdissa tapahtuu muutoksia. Syksyllä lähdetään entistä myöhempään ja keväällä tullaan entistä aiempaa.
Lumisiin pakkastalviin sopeutuneet metsäkanalinnut kuten metso, teeri, pyy, riekko ja kiiruna ovat puolestaan vaikeuksissa ilmaston lämpenemisen seurauksena. Riekko ja kiiruna ovat valkoisessa talvipuvussaan samanlaisia "maalitauluja" kuin metsäjänis, lumikko ja kärppä. Kaikilla näillä lajeilla päivän pituus säätelee talvipuvun vaihto ajankohtaa.
Kaikki metsäkanalinnut tykkäävät kaivautua lumikieppiin yöpymään kun pehmeää pakkaslunta on tarpeeksi, sillä toimiihan kuohkea pakkaslumi hyvänä lämmöneristeenä. Kun ilmasto lämpenee, pehmeää pakkaslunta on entistä harvemmin. Osalla metsäkanalinnuista, kuten teerillä ja pyyllä, ei ole talvisin valkeaa puku. Näillä linnuilla lumikieppiin kaivautuminen toimii myös piilopaikkana ja suojana saalistajia vastaan.
Ilmaston lämpenemisen seurauksena teeri pesii liian aikasin. Liian aikaisessa pesinnässä huonot säät ja kylmyys sekä siitä johtuva ravinnon pula ajaa teeriä vaikeuksiin. Kun poikaset ovat kylmissään ja nälkäisiä se piipittävät ahdinkoaan emolle, jolloin petojen on helpompi havaita poikaset. Teeri saattaakin hävitä kokonaan Etelä-Suomesta kuten metsokin. Riekko sen sijaan vetäytyy Lappiin. Kiirunan ennustetaan olevan suurimmassa vaarassa hävitä kokonaan.
Kirja on kirjoitettu vuonna 2011, joten kaikki siinä esiintyvät tiedot ei välttämättä enää pidä paikkansa ja eivät ole ns. uusinta uutta. Jokainen on itse vastuussa päivitetyn tiedon hankkimisesta :D
Seuraavassa postauksessa on vuorossa perhoset ja muut ötökät, joten jääkäähän seurailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti